Jouduin eilen hieraisemaan silmiäni, kun näin tämän kurkun kasvihuoneessamme.

Kuvittelin, että kurkkumme olisivat pieniä cocktail-kurkkuja, mutta nämähän ovat ihan kunnon vonkaleita!

Kurkut ovat kasvaneet multapusseissa, joita on lannoitettu hevosenlannalla ja pari kertaa viikossa myös Kekkilän luonnonmukaisella tomaattilannoitteella, joka soveltuu myös kurkulle. Kastelua ne tarvitsevat paljon, mielellään jopa päivittäin, joten ensi vuonna tavoitteena on laittaa ne altakasteluruukkuihin.

Silloin voisimme laittaa kasvamaan myös avomaankurkkuja, sillä olisi kiva ajatus säilöä omia kurkkuja myös etikkaan.

En ole koskaan aiemmin kasvattanut kurkkuja, joten tämä tuntuu aivan taianomaiselta. Siellä niitä roikkuu rivissä odottamassa poimimista.

Emme ole itse asiassa maistaneet vielä ensimmäistäkään kurkkua, sillä emme olleet aivan varmoja, milloin ne pitäisi kerätä pois.

Mutta kyllä nämä pisimmät taitavat olla jo valmiita syötäviksi. Eiköhän siis vielä tänään maistella ensimmäisiä!

Vähintään yhtä malttamattomasti odotan tomaatteja. Kaksi kirsikkatomaattia on jo kerätty, ja lisää kypsyy hyvää vauhtia.

Mutta siinä missä kurkku kypsyy kukasta kypsäksi hedelmäksi vain päivissä, tomaatin kypsyminen vie yllättävän pitkään, näemmä viikkoja.

Luulen, että kaikki kukat eivät ehdi enää kypsyä hedelmiksi, joten kukkivat latvat voi hyvin katkoa pois.

Puutarhan puolella myös marjat alkavat kypsyä.

Eilen pääsimme keräämään vadelmia ja mustaherukoita. Poikanen keräsi niitä sekä suoraan suuhunsa että äidin kuppiin. Puna-ja valkoherukat sekä karviaiset ovat vielä hieman raakoja.

Tästä se kuitenkin lähtee, sadonkorjuu!