Julkaisin ensimmäisen postaukseni tässä blogissa tasan kymmenen vuotta sitten! Vaimoni odotti silloin esikoistamme, remontoin vanhasta keittiöstämme lastenhuonetta ja ajattelin, että olisi hauskaa kirjoittaa blogia siitä, millaista on tulla isäksi. Kukapa olisi uskonut, että kaksi lasta ja 2200 postausta myöhemmin olisin yhä tässä kirjoittamassa remonttikuulumisiani?

Moni asia on muuttunut elämässäni: työni konsulttifirmassa vaihtui pelituotantoon, mökkeily Etelä-Savossa puutarhamökkeilyyn Herttoniemessä ja New Yorkin -matkailu enemmänkin kotoiluun. Asun yhä samassa paikassa Helsingin keskustassa, harrastan yhä laulamista ja seuraan fanaattisesti musiikkiteatteria. En edelleenkään omista autoa enkä seuraa urheilua. Jos olet uusi tällä palstalla (Lilyn alkuaikoina blogeja kutsuttiin palstoiksi), voit lukea tästä postauksesta tarkemmin siitä, kuka olen.

Yksi iso muutos on se, että minut tunnetaan nykyisin vaikuttajana. Tämä on hassua, ja koko termi on hassu. Kun aloitin blogin kirjoittamisen, koko termiä ei ollut edes olemassa. Itse käytin termiä bloggaaja, lehdistössä näkyi termi blogisti, mutta kun yhä useampi sosiaalisen median sisällöntuottaja alkoi tehdä sisältöä esim. YouTubeen tai Instagramiin, tarvittiin ilmeisesti yksi yleisnimi kaikille somettajille.

Tämä vaikuttaminen on minulle nykyisin myös toinen työ. Teen blogia myös kaupallisessa mielessä ja myyn kanaviini kaupallisia sisältöjä oman yritykseni, Isyyspakkaus Oy:n kautta. Olen päässyt blogini ansiosta mukaan moniin mielenkiintoisiin yhteistöihin, ja on tämä rikastanut elämääni, vaikka onkin vastaavasti vienyt myös aivan julmetusti aikaa ja määritellyt usein myös sitä, mitä teen iltaisin ja viikonloppuisin.

On hassua ajatella, että ilman tätä blogia minulla ei olisi esimerkiksi myöskään nykyistä lauluyhtyettäni, eikä vaimonikaan olisi ruokakirjailija ja yksi Suomen suurimmista ruokavaikuttajista. Ai miten niin?

Lauluyhteeni löysin, kun kirjoitin taannoin a cappella -konsertista ja laitoin hetken mielijohteesta postauksen perään maininnan, että olisin kiinnostunut yhtyelaulusta. Vaimoni blogi ja Instagram -tili puolestaan saivat alkunsa siitä, kun aloin itse julkaista vaimoni reseptejä blogissani. Reseptit olivat niin suosittuja, että teimme yhdessä ruokakirjan, Gastronaatti – kuinka rakastua rippeisiin, johon otin itse kuvat. Sittemmin hän perusti oman Instagram-kanavansa ja myöhemmin myös bloginsa, ja jossain siinä välissä teimme myös toisen ruokakirjan, Gastronaatti 2 – Kuinka rakastua ruoanlaittoon, ja otin kuvat myös siihen. Nyt hän muuten on opintovapaalla ja opiskelee kokiksi, mitä ei olisi tapahtunut ilman mitään edellä mainittua.

Blogissani on käynyt näiden kymmenen vuoden aikana yli 2 miljoonaa lukijaa, ja postauksia on luettu yhteensä yli 10 miljoonaa kertaa. Monet lukijat ovat olleet mukana aivan alusta asti, ja osa on seurannut myös tätä blogia edeltänyttä Putkiremonttipäiväkirjaa.

Blogimaailma on puolestaan elänyt ja muuttunut kymmenessä vuodessa huimasti: ammattimaistunut ja muuttunut monikanavaisemmaksi. Keskustelu on vähentynyt ja siirtynyt enemmänkin Instagramiin ja sielläkin monet lähettävät mieluummin yksityisviestejä kuin keskustelevat julkisesti. Itselläni Instagram on noussut blogia huomattavasti aktiivisemmin päivittyväksi kanavaksi, mutta blogiakin olen päivittänyt yhä säännöllisesti, kerran tai pari viikossa – viime aikoina kerran viikkoon.

Yksi asia blogissa on kuitenkin pysynyt: kymmenen vuotta sitten piirtämäni kasvokuva blogini otsikkokuvaan. Olen harkinnut kyseisen bannerin päivitystä pitkään mutta en ole saanut aikaiseksi. Mutta nyt on tullut aika tehdä piirroksen kolmekymppisestä nuorukaisesta nelikymppinen herrasmies. Tukkaa on vähemmän ja ryppyjä enemmän. Piirsin samaiseen banneriin myös uuden logon. Itse tein ja säästin.

Miten pitkään sitten ajattelin jatkaa blogin pitämistä? Vaikea sanoa, ja sitä kyselen toisinaan itseltänikin. On hetkiä, kun olisin valmis lopettamaan koko homman saman tien, varsinkin jos elämässä ja päivätöissä on muutenkin aivan liikaa asioita hoidettavana ja ajatukset aivan jossain muualla kuin siinä, mitä kirjoittaisin seuraavaksi.

Joskus ajattelin, että jospa jaksaisin niin pitkään, että tulisi kymmenen vuotta täyteen ja lopettaisin sitten. Mutta nyt ollaan tässä. Uusi mielenkiintoinen remonttiprojekti on taas meneillään, useampia kaupallisia yhteistöitä on vireillä, mielessä on useampi musikaali josta haluaisin kirjoittaa arvion ja elättelen toivoa, että joskus pääsisin vielä jonnekin matkallekin, josta kirjoittaa matkapostauksia.

Eli ei tästä vielä mihinkään olla menossa, vaikka postaustahti ei enää olekaan täällä blogin puolella joidenkin vuosien takaisella postaus per päivä -tasolla. Instagram päivittyy useammin, eli kuulumisia – varsinkin tuoreita remonttikuulumisia – kannattaa katsella sen kanavan puolelta. (Ja tänäänhän on tapahtunut vallan valtavia asioita, eli kannattaa siirtyä pikaisesti stooreihin.)

Siispä iso kiitos siitä, että olet täällä, ja kiitos kaikista kivoista viesteistä ja kommenteista, joita olen saanut vuosien varrella!