Luisteluystävä Jääpuistossa
Tyttö toivoi kovasti pääsevänsä luistelemaan vielä uudelleen New Yorkissa, mutta sille ei löytynyt enää aikaa. Lupasin, että hän pääsee luistelemaan kyllä kotonakin. Sopiva hetki löytyi nyt sunnuntaina, kun Rouva piti kirjoituspäivän, ja me suuntasimme lasten kanssa Rautatientorin Jääpuistoon.
Itse en tosin päässyt jäälle, sillä vauva oli mukana kantorepussa.
Muistin pian lähdettyämme, että olin unohtanut tytön oman kypärän kotiin. Onneksi niitä sai lainata Jääpuistosta veloituksetta!
Hänen menonsa on vielä hieman hataraa, mutta luistelukertojakin on takana vasta neljä. Viime talvena aloitimme harjoittelun luonnonjäällä (ks. tänne ja tänne), mutta nyt taisimme missata sen mahdollisuuden.
Luistelun välissä oli kiva käydä levähtämässä ja lämmittelemässä luistinradan vieressä olevassa kahvilassa.
Kaakao lämmitti mukavasti ja pienet rahkamunkit olivat makoisia.
Levähdyksen jälkeen tyttö jatkoi taas jääharjoituksiaan. Jalat taisivat olla jo väsyneet tai sitten jää oli muuttunut liukkaammaksi, mutta pystyssä pysyminen oli vaikeampaa.
Yhtäkkiä tytön viereen ilmestyi toinen hieman vanhempi tyttö, joka otti häntä kädestä kiinni. He viettivät koko loppuajan yhdessä jäällä. Isompi tyttö neuvoi pienempää, auttoi häntä pystyyn, puisteli lumet takista ja haki välillä kelkan tueksi. Molemmilla taisi olla aika kivaa, ja käsi kädessä luistelevat tyttöset olivat söpöä katsottavaa.
Tästä on hyvä jatkaa taas toisena päivänä. Vielä on luistelutalvea jäljellä!
