Keskiviikkona oli vuorossa syntymäpäiväjuhlat tytön päiväkotikavereille. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun kaverisynttäreitä järjestettiin. Kolmevuotiaana tyttö ei osannut vielä sellaisia kaivata, mutta nyt tilanne oli aivan toinen.

Saimme Rouvan työkavereilta hyvin tarkkoja neuvoja – useiden juhlien kokemuksella – siitä, miten kaverisynttärit tulee järjestää. Näitä olivat mm.

1. Ei vanhempia mukaan juhliin – vaativat viihdyttämistä siinä missä lapsetkin
2. Vieraiden määrä: ikävuodet + 1
3. Kesto 1,5 tuntia
4. Ohjelmaa oltava koko ajaksi
5. Ei mitään itse tehtyä ruokaa – jäävät kuitenkin syömättä
6. Pizzaa ei ainakaan kannata tehdä, tai se kannattaa leikata aivan minikokoisiksi paloiksi
7. Cocktail-tikut toimivat, jos niissä on juustoa ja kurkkua, mutta viinirypäleet jakavat jo mielipiteet
8. Ei täytekakkua, sillä sekin jää syömättä
9. Sen sijaan pöytään paketti jäätelöä ja sen kanssa tarjolle kaupan suklaakastiketta, strösseleitä ja marenkeja.

Voitte varmaan kuvitella, että aivan kaikkia ohjeita Rouva ei purematta niellyt. Miten siis kävi?

Ei Rouva voi tietenkään tyytyä täysin kaupan antimiin, joten hän otti riskin pizzan kanssa.

Pöytään ilmestyi kaksi pieniksi slaisseiksi leikattua pizzaa, joissa oli täytteenä tomaattikastiketta ja mozzarella-juustoa. Niiden lisäksi tarjolla oli tikuiksi leikattuja kurkkuja ja paprikaa sekä pieniä kukkakaaleja. 

Aivan viime hetkellä ennen juhlia nappasimme Rouvan instagramista vinkin puretusta Olafista, tosin me kutsuimme sitä räjähtäneeksi Olafiksi: porkkanaa, vaahtokarkkeja, suolatikkuja ja rusinoita sopivasti sekaisin lautasella.

Lopputulos: pizza maistui lapsille hyvin, ja toiset ottivat sitä jopa lisää. Juhlien jälkeen pizzapaloja oli jäljellä vain kaksi, mutta isi taisi kyllä auttaa vähän niiden kanssa. Kurkut, paprikat ja porkkanat maistuivat, kukkakaali ei. Suolatikut ja rusinat hupenivat ja – yllätys yllätys – vaahtokarkit menivät kaikki. 

Ohjelmaa meillä oli koko ajaksi. Ennen herkuttelua oli pieni leikkihetki lahjojen avaamisen yhteydessä.

Ruokien jälkeen laulettiin yhdessä pianon säestyksellä Let It Go, ja sitten leikittiin myrkkykarkkia.

Lautaselle laitetaan viisi karkkia, ja yksi lapsista lähetetään toiseen huoneeseen. Sillä aikaa muut lapset päättävät, mikä karkeista on myrkkykarkki. Toisessa huoneessa ollut lapsi tulee takaisin ja alkaa syödä karkkeja yksitellen. Jos hän syö myrkkykarkin, muut huutavat: ”Myrkkykarkki!”

Huikean jännittävä leikki, varsinkin niille pienille, jotka itse tietävät, mikä karkeista on se myrkkykarkki. He eivät nimittäin malttaneet kertaakaan pitää salaisuutta salassa.

Kakkua Rouva ei tehnyt, mutta se varmistettiin tytöltä. Emme halunneet ottaa sitä riskiä, että kakun puuttumisesta tulisi jotain draamaa.

Tyttö sai itse kertoa, haluaako hän mieluummin kakun vai jäätelöä, ja hän valitsi jäätelön. Muutaman varmistuskysymyksen jälkeen uskoimme, että hän todella tarkoittaa sitä. ”Kun sunnuntain juhlissa oli jo kakkua, niin nyt voisi olla jotain erilaista”, hän selitti. 

No mutta, helpommallahan tässä jäätelöpaketilla pääsee. Teki Rouva sentään samanlaiset siniset marengit, joita käytettiin sunnuntaisen kakun koristeina, ja Elsakin pääsi jäätelötarjottimelle. Päälle heiteltiin vielä mustaherukkakastiketta ja pensasmustikoita.

Ilta huipentui ongintaan ja kas, sitten lapsia tultiinkin jo noutamaan!

Juhlien jälkeen taputtelimme toisiamme selkiin (oikeasti teimme kyllä high fivet) siitä, että juhlat olivat niin onnistuneet ja pienet vieraat poistuivat iloisina koteihinsa. Kylläpä olikin hauskaa kaikilla, ja ihania pieniä touhukkaita ovat nämä tytön parhaat kaverit!