Galleria Keitaan… eiku Gastro Cafe Kallion brunssi

Sattuipa tässä viime viikolla niin, että kehuin kollegalleni kovasti Galleria Keitaan viikonloppubrunsseja. Paikan webbisivut näyttivät kuitenkin tyhjää, ja ymmärsin Keitaan Facebook-sivun kautta, että se olisi lopettanut toimintansa.

Hetken järkytyksen ja hämmennyksen jälkeen kävi kuitenkin ilmi, että ravintola on edelleen olemassa. Se jatkaa samalla paikalla, samalla henkilökunnalla ja samoilla ruoilla, mutta nimi on vain muuttunut. Galleria Keidas on siis nykyisin Gastro Cafe Kallio (Fleminginkatu 9).

IMG_7463.jpg

Ja hyvä niin, sillä näiden viikonloppuaamiaisten menetys olisi ollut suuri vahinko. Kävimme itse Keitaassa aamiaisella jo helmikuun loppupuolella KasvihormoniSinin perheen kanssa, mutta paikasta kirjoittaminen on jäänyt akuutimpien asioiden vuoksi.

IMG_7478.jpg

Mutta nyt! Jos kerran Gastro Café Kallion ruokalista on sama kuin Keitaan, voin käyttää aiemmin ottamiani kuvia aivan hyvin.

Olin jo etukäteen päättänyt ottaa Eggs Benedictin, joka olikin juuri sellainen kuin pitää – siis aivan herkullinen. Se ei käy kuvasta ilmi, mutta annoksessa oli myös paahdettuja perunoita.

IMG_7492.jpg

Rouva valitsi Eggs Flemarin, jossa on pinaattia, ja leivän täytteeksi voi valita joko kinkun tai kylmäsavulohen.

IMG_7498.jpg

Kun näin listalla shakshukan, melkein jo pyörsin aiemmin tekemäni päätöksen Eggs Benedictin tilaamisesta. Sini tilasi sen, ja annoskateus oli välitön. Tätä siis ensi kerralla.

IMG_7511.jpg

Seurueen lapset ottivat aamiaisburgerit, jotka oli mehevät ja runsaat.

IMG_7508.jpg

Loistava setti, ja mahtavaa, että aamiaiset jatkuvat, vaikka ravintola vaihtoi nimeä!

Koti Ruoka ja juoma

Salailusta ja peittelystä

Tiedättekö muuten, mikä on isälle kaikkein vaikeinta raskaudessa? 

No se alkuvaihe, kun asiaa pitää peitellä ja piilotella, vaikka tekisi mieli HUUTAA KOKO MAAILMALLE, ETTÄ ARVATKAAPA KETKÄ TÄÄLLÄ ON RASKAANA!

IMG_1048.jpg

Niin, Rouvahan oli pieniin päin jo näihin aikoihin viime syksynä.

Pitkään siitä ei tiennytkään kuin pari ihmistä (tai itse asiassa saatoin ”vahingossa” lipsauttaa parille muullekin), mutta esimerkiksi omille vanhemillemme paljastimme asian vasta juuri ennen joulua – sen jälkeen kun olimme ensin kertoneet asiasta tytölle.

Rouva oli kertonut työkavereilleen jo hieman aiemmin, mikä helpotti vaikkapa pikkujouluja, kun ei tarvinnut teeskennellä alkoholittomuutta siksi, että ”on kipeä” tai ”on menossa seuraavana päivänä johonkin” tai ”jotain”.

Viime syksynä meillä oli sen verran vähän juhlia tai illallisia muun kuin oman perheen kanssa, että kovin suurta ongelmaa Rouvan tilan peittely ei tuottanut. Yksi ilta jäi kuitenkin mieleen, ja se oli lokakuinen illallinen WTD-Natan luona.

Rouva ei halunnut vielä paljastaa uutista, joten sovimme, että yritän vaivihkaa vaihtaa laseja, tai jotain, kun Nata katsoo muualle.

Tai jotain, huhheijaa. Nata oli varannut illalliselle hyvät juomat, muun muassa vuoden 2004 portviiniä. Rouva maistoi juomia sen verran, että lasi kävi huulilla, mutta käytännössä siis joka kerta, kun Nata käänsi selkänsä, tempaisin Rouvan lasin omille huulilleni ja otin hörpyn. Ja huppeliskeikkaa, miten käykään, kun uhrautuu juomaan kahden ihmisen juomat.

Olin varma, että Nata näki touhuni ja ajatteli, että sielläpä on janoinen illallisvieras, kun ei omat juomat riitä.

Mutta ei! Sitten kun lopulta kerroimme Natalle tilanteesta, kysyimme suoraan, huomasiko hän sinä iltana, että join ruokajuomat kaksin käsin. Nata kuitenkin vakuutti, ettei ollut huomannut yhtään mitään.

Olen aivan kamalan huono pitämään salaisuuksia, joten kylläpä helpotti, kun siitä sai alkaa kertoa. Joulun jälkeen siitä tiesi jo lähipiiri, ja helmikuun alussa sain vihdoin kertoa siitä myös blogissa.

Pitkään asiasta ei ole ollut enää epäselvyyttä, eikä pitkään ole enää jäljellä. Alle kaksi kuukautta laskettuun aikaan. Alle kaksi viikkoa äitiysvapaan alkuun. Ihan tosi jännää.

Perhe Vanhemmuus