Kun palasimme Ahvenanmaalta mantereelle, koettelimme pienen lapsen kärsivällisyyttä urakalla.

En tarkoita sitä, että olimme luvanneet mennä heti seuraavana päivänä Naantalin Muumimaailmaan, vaan sitä, että meillä oli illallisvaraus vasta iltayhdeksäksi ravintola Luduun Turussa (Linnankatu 17). 

”Noo, onhan se valvonut nyt muutenkin normaalia pidempään. Katsellaan miten menee ja lähdetään pois sitten, kun näyttää siltä”, pohdiskelin.

Lykkäsimme lapsen eteen väritys- ja tarrakirjat, ja kappas, hän viihtyi mainiosti niiden parissa.

Ja kylläpä olikin hyvää. Alkuun kukkakaalivanukasta ja vuohenjuustoa ja pääruoaksi tomaattirisottoa. Risotto oli omaan makuuni hivenen liian al dente, mutta itse keitänkin risoton ehkä hieman ylikypsäksi. Rouvan pääruoka oli päivän kalaa, erittäin hyvää sekin.

”Voidaanko me ottaa vielä jälkiruokaa?” Rouva kyseli, kun kello oli jo selkeästi yli lapsen nukkumaanmenoajan.

”Juu juu, onhan meillä Halinallet”, vastasin ja lykkäsin iPadin lapsen eteen. Kaikki voittivat.

Voin suositella ravintolaa lämpimästi. Erityiskiitokset sympaattiselle henkilökunnalle ja omistaja Joonas Sipolle, joka sai meidät tuntemaan olomme erittäin tervetulleiksi – myös lapsen kanssa. 

* * *

Seuraava aamu valkeni epävakaisena, mutta lähdimme sunnitellusti tytön kanssa kohti Naantalia ja Muumimailmaa. Rouva jäi Turkuun, ja sovimme, että tulemme sinne myöhemmin kahville.

Aivan ensimmäisenä pitää vinkata siitä, että Muumimaailman lippu kannattaa ostaa etukäteen hotellista. Sekä Turussa että Naantalissa useat hotellit myyvät Muumimaailmaan kahden päivän rannekkeita yhden päivän hinnalla. Mekin otimme kahden päivän rannekkeet ja palasimmekin Muumimaailmaan myös seuraavana päivänä.

Oli oikeastaan hassua, miten kovasti tyttö odotti tapaavansa muumit ja näkevänsä Muumitalon, sillä emme ole hänen kanssaan vielä hirveästi lukeneet tai katselleet muumitarinoita. Mutta niin vain hän oli lähes haljeta, kun Muumitalo paljastui mäen takaa ja kaikki tutut hahmot olivat odottamassa halauksia sen edessä.

Täytyy myöntää, että olin itsekin hyvin positiivisesti yllättynyt. Muumimaailma oli nimittäin ainakin tämän ikäiselle lapselle todella kiva paikka.

Muumit ja Nipsu eivät puhuneet, mutta muut hahmot, kuten Pikku Myy ja Vilijonkka pitivät tunnelmaa yllä rupattelemalla lasten kanssa.

Muumitalossa pääsi tutkimaan muumien huoneita kerros kerrokselta aina Mamman hillokellarista ullakolle.

Talo oli sisustettu vanhoilla huonekaluilla ja koristeltu lukuisin hauskoin yksityiskohdin.

Emma-teatteri esitti muuminäytelmiä tunnin välein.

Saarella oli myös kaksi seikkailupolkua, joiden varrella tapasi lisää muumeista tuttuja hahmoja ja niiden kotikoloja. Polut on rakennettu metsään, joten samalla voi ihailla saaren vehreää luontoa.

Mörkö oli aika jännittävä.

”Mölön sylän on jäässä siksi että se ei lakasta ketään”, selitti tyttö vakavana.

* * *

Seuraavan yön majapaikkamme oli Naantalissa, mutta kävimme poimimassa Rouvan Turusta. Kävimme siellä myös kahveilla Gaggui Kaffelassa (Humalistonkatu 15).

Mainiot kakut ja maniot nimet. Oma torttuni oli nimeltään Voi vattu. Eräs kakku listalla oli nimeltään Where’s the f***ing summer?

* * *

Naantalissa kannattaa muuten yöpyä jossain sympaattisista pienhotelleista, joita on ainakin vanhan kaupungin laidalla sijaitseva Hotel Palo (Luostarinkatu 12).

* * *

Illallissuositukseksi saimme Ravintola Uuden Killan, joka sijaitsee Naantalin satamassa vanhan kaupungin laidalla.

Rankan (ja päiväunettoman) muumipäivän jälkeen illalliselle piti taas varautua kynin, paperein ja Halinallein.

Ensisilmäyksellä ravintola näytti hieman fiinimmältä kuin mihin olemme yleensä tottuneet, varsinkin kun bongasimme itsensä presidentti Niinistön rouva Haukion kanssa illallisella ravintolan terassilla, mutta tunnelma olikin yllättävän rento.

Jälleen kerran kiittelemme henkilökuntaa siitä, miten kivasti ja ymmärtäväisesti he suhtautuivat lapsiperheeseen, ja pöytä järjestyi täydestä ravintolasta nopeasti. 

Ruokakin oli erittäin maukasta, ja voin lämpimästi suositella sekä punajuuririsottoa että pitkään haudutettua vasikanposkea.

* * *

Seuraavana päivänä palasimme tytön kanssa Muumimaailmaan. Matkustimme tytön riemuksi sen portille Muumijunalla, joka on Muumimaailman asiakkaille ilmainen. 

Törmäsimme aivan sattumalta kavereihimme ja heidän kolmevuotiaaseen poikaansa, ja vietimme erittäin hauskan aamupäivän heidän seurassaan. Tyttö ehti halailla vielä kaikkien hahmojen kanssa ja pääsi näyttämään kaverilleen paikkoja. Sääkin oli lämpimämpi kuin edellisenä päivänä.

Sitten olikin aika aloittaa matka kohti kotia. Kylläkin pienen mutkan kautta.