Rouva lähettää viestin kesken palaverin: ”Soitettiinko sulle päiväkodista? Mulle oli soitettu jostain numerosta, joka vaikutti kaupungin numerolta.”

Kyllä, minullekin on soitettu, ja numero näyttää päiväkodin numerolta. ”Soitatko sinne?” tekstaan Rouvalle.

Saan vastaukseksi: ”En pääse läpi sinne. Varattu.”

”Yrititkö uudelleen?” kysyn perään hetken päästä mutten saa vastausta.

Vastausta ei ole tullut vielä kymmenen minuuttia myöhemminkään ja alan muuttua levottomaksi. Yritän vetää palaveria ja kirjoittaa kokousmuistiota samalla, kun pohdin, onko jotain sattunut. Ehkä tytölle on noussut kuumetta kesken päivän. Mutta olisiko siitä soitettu minuutin välein sekä minulle että Rouvalle. Miksi numero on varattu? Onko siellä jokin hätä, ja päiväkodista soitetaan nyt johonkin… sairaalaan?!?

Mielikuvitukseni laukkaa jo villisti, ja katselen kelloa miettien, olivatko lapset tähän aikaan jo siirtyneet ulos vai vasta sisällä välipalalla.

Kokouksen vetämisestä ei tule oikein mitään, joten päätän tarkistaa vaivihkaa netistä, onko numero todella tytön päiväkodin puhelinnumero.

Ei ole. Hmm.

Teen uuden Google-haun numerolla ja saankin selville, mistä puhelu tuli.

Numero on kyllä päiväkodin – mutta ei sen, jossa tyttö on hoidossa.

Se on meidän lähipäiväkotimme numero – sen, joka sijaitsee kotoamme muutaman sadan metrin päässä ja josta emme saaneet paikkaa puolitoista vuotta sitten. Sen, josta ei annettu oikeastaan mitään toivoa siihen, että paikka joskus aukeaisi.

Tekstaan löydökseni Rouvalle.

Hän on jo saanut soittajan itsekin kiinni ja vastaa viestiini: ”Joo, me saataisiin nyt paikka sieltä.”

!!!

Wau. Kuulemma muutamalle muullekin lapselle samasta päiväkodista on nyt tarjottu siirtoa samaan paikkaan. Nyt pitää sitten ottaa selvää, miten on käynyt niille tytön päiväkotikavereille, joiden tiedämme asuvan tässä samoilla nurkilla ja jotka ovat myös hakeneet siirtoa.

Asia selviääkin seuraavana aamuna, kun näen päiväkodissa näiden lasten vanhempia, ja käy ilmi, että siirtoa on tarjottu myös heille. Nyökyttelemme siinä sitten toisillemme, että tämä asia taitaa olla aika selvä.

* * *

Olemme nyt ottaneet paikan vastaan, ja tyttö aloittaa uudessa päiväkodissa loppiaisen jälkeen. Niin, todellakin: tämä päiväkoti avautuu joulun jälkeen kolme päivää aiemmin kuin nykyinen päiväkotimme, eli jouluongelmakin on nyt kolme päivää pienempi.

On tietysti harmillista, että päiväkodin ihana henkilökunta ei voi siirtyä mukana. Ei tässä voi kuitenkaan ajatella muuta kuin että lapsi kyllä tottuu uusiin hoitajiin ja viihtyy uudessa päiväkodissa varmasti yhtä hyvin kuin vanhassakin. Hän tulee kuitenkin viettämään päiväkodissa vielä 4,5 vuotta, joten ei tämä vaihdos liian myöhään tule.

Silti sydäntä särkee jo nyt, miten hän varmasti kyselee vanhojen hoitajiensa perään sitten tammikuussa.