Hyvä brunssi, parempi mieli

Olemme kesäloman jälkeen yrittäneet taas ottaa kaupunkia haltuun ja käydä tutustumassa uusiin ravintoloihin ja kahviloihin. Sitä onkin hyvä harrastaa näin syksyllä, sillä talven tullen kynnys astua ulos kotoa kasvaa huomattavasti.

Paitsi illallisilla, olemme käyneet perheen kanssa parit kerrat myös brunsseilla. Brunssit ovat myös hyvä tapa tavata kavereita, varsinkin niitä, joilla on pieniä lapsia, jolloin lapset voivat olla mukana.

Eilen, lauantaina, kävimme hiljattain Eiraan avatussa Sandro Eirassa ja pari viikkoa sitten Vallilan Kahvila Suvannossa.

Sandro Eira

Tehtaankatu 34 D
sandro.fi/

Kallioon pari vuotta sitten avatun Sandron brunssia on kehuttu jo useaan otteeseen kaupungin parhaaksi, mutta täytyypä myöntää, että en ole saanut aikaiseksi käydä siellä. Illallisella olen kyllä käynyt pariin otteeseen, ja kirjoitinkin ravintolasta blogiin alkuvuodesta.

Nyt Sandro avasi uuden ravintolan Eiraan, mikä oli hyvä syy käydä tutustumassa sekä brunssiin että uuteen paikkaan.

IMG_2312.jpg

Brunssi ei ole halvimmasta päästä: buffet-pöytä ja lasillinen kuohuvaa maksavat 24 euroa. Mutta sen kerran, kun haluaa saada jotain spesiaalia viikonloppuaamuunsa, tässä saa todella vastinetta rahalleen.

Ainakin tämä lauantaiaamun vege-brunssi on huikea ja runsas! Sunnuntaisin tarjolla on lihaisampi Marrakesh Madness, joka pitää käydä maistelemassa jokin toinen viikonloppu.

IMG_2327.jpg

Ruoat ovat pohjoisafrikkalaista keittiötä, ja tarjolla on niin kylmiä kuin lämpimiä herkkuja. Lapsikin maisteli kaikkea hyvällä ruokahalulla.

On ollut ilo huomata, että tytöstä on tullut oikein mallikelpoinen ravintola-asiakas, joka jaksaa istua pöydässä yhtä pitkään kuin vanhempansakin ja maistelee kaikkea, mitä eteen tuodaan. Paitsi paprikaa. Sitä hän ei ole viime aikoina jostain syystä suostunut laittamaan suuhunsa vapaaehtoisesti.

IMG_2308 (1).jpg

IMG_2346.jpg

Otetaanpas jälkiruoaksi vähän hedelmiä…

IMG_2362.jpg

…ennen kuin siirrytään näiden torttujen kimppuun!

IMG_2331.jpg

Tervemenoa Eiraan, suosittelen! Ravintola sijaitsee Eiran sairaalan ratikkapysäkiltä pari korttelia Länsisatamaan päin.

IMG_3342.jpg

Kahvila Suvanto

Suvannontie 18
kahvilasuvanto.wordpress.com

Suvanto on keväällä 2014 avattu sympaattinen kahvila Vallilassa.

IMG_1664.jpg

Kahvilan oli kuulemma tarkoitus olla myös viinibaari, kunnes omistajille selvisi, että viinin anniskeluoikeutta ei anneta, ellei henkilökunnalla ole vähintään kahden vuoden kokemusta oluen tarjoilusta. Ehkä siinä on jokin logiikka. 

IMG_1667 (1).jpg

Aamiaista he kuitenkin tarjoilevat – ja vielä päivittäin. Me kävimme tässä yhtenä lauantaina aamiaisella niin myöhään, että sitä voi hyvin kutsua brunssiksi. Hinta taisi olla 12 euron luokkaa, ja se sisältää perinteisen aamiaisbuffet-pöydän puuroineen ja leikkeleineen.

IMG_1672.jpg

Kyllähän myös tänne on ilo tulla toisenkin kerran.

IMG_1688.jpg

Ja toivotaan, että ne viininanniskeluoikeudetkin irtoavat joskus.

Suhteet Ruoka ja juoma Oma elämä Ystävät ja perhe

Eiiii, sanoinko sen tosiaan ääneen?

Perjantai, ei ihan kaikkein parhaimman viikon sellainen.

Viikko huipentui siihen, kun hain lapsen päiväkodista aikomuksenani viedä hänet tanssitunnille. Hän on pitänyt siitä kovasti, ja sitä on aiemmin odotettu ja siitä puhuttu pitkin viikkoa. Ja onhan se ollut meille vanhemmillekin kiva juttu, varsinkin kun pieni on näyttänyt nauttivan siitä niin kovasti.

Pari viikkoa sitten, kun olimme Rouvan kanssa Tallinnassa, tyttö kävi tanssitunnilla papan kanssa. Ja jotain outoa tapahtui. Viime viikolla, kun Rouva haki tytön perjantaina päiväkodista, hän sanoikin, ettei halua tanssimaan. Rouva sai kuitenkin silloin puhuttua tytön tunnille, ja lopulta hänellä oli kuitenkin ollut yhtä hauskaa kuin aiemminkin.

Tänään sama toistui. ”Ei halua tanssitunnille.”

Häh, eikös siellä ole kivaa? ”Ei ole. Mennään kotiin.”

Hetkisen myöhemmin sovimme, että käydään tunnilla katsomassa ja mennään sitten kotiin äidin luokse. ”Joo. Käydään katsomassa.”

Ei käyty. Kun tanssivaatteet oli puettu päälle, tyttö päätti, ettei aio käydä edes katsomassa. Hän roikkui kaulassani ja toisteli asiaa kyyneleet silmissä, ja vaikka yritin kysellä, mikä oli vikana, en saanut sitä selville. Ehkä väsymys, ehkä tunnin sisältö, ehkä opettaja, ehkä se, että viimeksi oli sijaisopettaja ja nyt ei, ehkä se, että äiti ei vienyt, ehkä se, että joku puri häntä aiemmin päivällä päiväkodissa. Hän ei mennyt sisään vaikka kerroin, miten kovasti haluaisin nähdä hänet tanssimassa tai että voisin tulla ovelle katsomaan tai että hän voisi ihan vaikka vain käydä salissa.

Soitimme jopa äidille, joka yritti sanoa puhelimessa, että menepä nyt sinne tunnille. Ei toiminut.

Kun tunnista oli ehtinyt kulua jo kolmasosa, luovutin, ja sanoin, että lähdetään nyt sitten kotiin. Tyttö hihkui ja hyppi riemusta. ”Jee! Mennään kotiin!” Näytin vieressä hapanta naamaa ja kaivelin tytön vaatteita kassista mutisten, että ei tänne varmaan kannata sitten enää tulla. Tyttö katseli, että nyt isi on vähän kiukkuinen ja kysyi sen, mitä yleensäkin vastaavassa tilanteessa: ”Onko kivaa?”

Ja sitten se pääsi suusta: ”On, ihan helvetin kivaa.”

Eiiiii. Sanoinko sen tosiaan ääneen? Joku toisista vanhemmista nosti kulmiaan, toinen hymyili ymmärtäväisesti. Minä livahdin lapsen kanssa liukkaasti pukemaan ulkovaatteet ja pois paikalta.

Uh. No nyt on sitten täysi mysteeri, miksi tanssitunnilla ei enää olekaan yhtään kivaa vaan ”tylsää” ja ”vaikeaa”. Toisaalta, kun häneltä kysyttiin myöhemmin, viekö äiti hänet sinne seuraavalla kerralla, hän vastasi myöntävästi ja kyseli jo illemmalla: ”Mennäänkö huomenna tanssitunnille?” No ei mennä.

Oi joi. Isi on nyt vähän väsynyt.

Katsellaan ensi viikolla. Jos sama toistuu, niin antaa olla. Ehtiihän sitä tanssia harrastaa vielä myöhemminkin.

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe