Pahempaa kuin jetlag

Tähän asti olen ihmetellyt, miksi ihmiset valittavat kesäaikaan siirtymisestä. Vaikka kellojen siirtäminen tuntuukin turhalta, ei se ole omaa elämääni juurikaan hetkauttanut. Yhtenä aamuna pitää vain nousta tuntia aikaisemmin mutta puolen vuoden päästä yksi yö on vastaavasti tunnin pidempi.

Nyt aloin kuitenkin ymmärtää, mikä on kellojen siirtämisen suurin ongelma. Se on lapsen unirytmi. Taaperolla sitä ei noin vain käännetäkään tunnilla suuntaan tai toiseen. Se on pahempaa kuin kunnon jetlag, jossa unirytmi heittää kunnolla häränpyllyä. Kun vielä samaan ajankohtaan sattuu myös se, että lapsi alkaa itse kiivetä pois sängystään, seurauksena on aikamoinen show.

Yritin naiivisti laittaa tyttöä nukkumaan hieman tavallista aiemmin sunnuntai-iltana. Ajattelin, että kelloa voisi kääntää vähitellen kohti kesäaikaa. Siitä hän meni kuitenkin aivan ylikierroksille ja ravattuaan sängyn ja käytävän väliä yli tunnin kävi lopulta nukkumaan jopa tavallista myöhemmin: kesäajan mukaan lähes puoli yhdeltätoista. Seuraavinakaan iltoina tyttöä ei saatu unille juurikaan aiemmin, vaan hän kävi kurkkimassa ja kikattelemassa ovella vielä useamman kerran ennen kuin antoi peitellä sänkyyn.

Se on muuten melko varma merkki siitä, että hän ei ole enää aikeissa nousta. Jos hän haluaa peiton päälle, antaa iltasuukon ja sanoo bye-bye, hän todennäköisesti nukahtaa pian. Jos hän taas vastaa kieltävästi, kun pyydän suukkoa, eikä halua peittoa, hänet saa varmaan pian kantaa uudelleen sänkyyn. Tai siis ei todellakaan kantaa: hänen pitää saada kiivetä sinne nyt itse.

Hän ei ole kuitenkaan pahemmin hiippaillut asunnossa keskellä yötä, kuten pelkäsin. Yhtenä yönä hän oli lähdössä kävelylle ja toisena yönä heräsimme siihen, kun tyttö pötkähti äitinsä naamalle keskellä yötä. Hänet palautettiin huudon kanssa omaan sänkyynsä, ja hän pysyikin siellä lähes aamuun asti. Aamukuudelta hän oli taas jalkeilla, ja koska epäilin, ettei hän enää suostuisi nukkumaan omassa sängyssään, menimme molemmat pötköttelemään hänen huoneensa runkopatjalle vierekkäin. Rouva herätti meidät sieltä puoli kahdeksalta.

No nyt näyttää, että kelloa olisi siirretty jo hieman oikeaan suuntaan: tänään hän nukahti jo vartin yli yli yhdeksän.

Nyt kuitenkin silmät ovat useamman katkonaisen yön jäljiltä aika ristissä, ja kiroan muiden joukossa kesäaikaan siirtymistä. Eipä tässä tänään muuta. Tai no onhan tässä kaikenlaista, mutta palataan niihin jonain toisena päivänä.

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe

Gastronaatti

Voi vitsit, miten jännää! Voin vihdoin kertoa teille pienestä sivuprojektista, jota olemme puuhanneet Rouvan kanssa viime kesästä lähtien.

Sen nimi on Gastronaatti, ja se on meidän oma ruokakirjamme, joka ilmestyy ensi syyskuussa Otavan kustantamana! Kirja esiteltiin ensimmäisen kerran tänään ilmestyneissä Otavan uutisissa (sivu 63).

Rouva on ideoinut kirjan ja kehitellyt ja kokannut sen ruoat, ja minä olen ottanut kaikki ruokakuvat. Ja tehän olette jo jotkin kirjan kuvista ja resepteistä nähneetkin tietämättänne.

img_6511_1.jpg

Kesäkurpitsankukat, pian myös Gastronaatissa

Kirjan kantava ajatus on rakkaus hyviä raaka-aineita kohtaan ja niiden täydellinen hyödyntäminen kotikeittiössä.

Aihetta lähestytään raaka-aine kerrallaan. Ne kaikki ovat tavallisia, osa sesongissa olevia tuotteita, joita on helppo saada ja jotka ovat edullisia. Raaka-aineet hyödynnetään monipuolisesti, niin että niistä menee biojätteeseen mahdollisimman vähän.

Kirjan toinen kantava teema on ruoanlaiton suunnitelmallisuus. Raaka-aineita esivalmistellaan kerralla isompi määrä, kuten ravintolakeittiöissä tehdään. Näin vältetään arjen ruokakatastrofit. Kun jääkaapissa on valmiiksi keitettyjä punajuuria tai uunissa paahdettuja parsakaaleja, ruoka on helppo saada nopeasti pöytään myös arkena.

Parsakaalimuffinssit.JPG

Parsakaalimuffinssit

Suurin osa kirjan ruoista on kasvisruokia, mutta raaka-aineiden joukossa ovat myös liha, kana ja kala. 

Rouva kertoo kirjassa suhteestaan jokaiseen käsiteltävään raaka-aineeseen ja sen, miten hän valmistaa kyseisiä raaka-aineita. Luvut sisältävät sekä tarinallisen esseen että kolme tai neljä reseptiä. Reseptit ovat omassa arjessamme jatkuvassa käytössä olevia ohjeita, joita on hiottu vuosia. Osa on tuttuja tästä blogista mutta suurin osa aivan uusia. Esseissä Rouva taas kirjoittaa hauskasti esimerkiksi omien vanhempiensa sukupolven ruokatottumuksista verrattuna nykyisiin.

Pitkän valmistelun ja rohkeuden keräämisen jälkeen asiat lähtivät etenemään nopeasti. Siitä ei ole montaa viikkoa, kun Rouva lähestyi muutamalla kuvalla ja esimerkkiteksteillä Otavaa. Vaikka uskoimmekin itse kirjan ideaan ja kuviin, yllätyimme silti Otavan palautteen positiivisuudesta.

”Harvoin tupsahtaa meiliini yhtä valmista, hauskaa ja hyvin valmisteltua kirjaideaa kuin tänään tämä sinun!”

Kirja haluttiin ottaa heti syksyn julkaisujen joukkoon, ja siitä tulee yksi Otavan tärkeimmistä ruokakirjoista tänä vuonna. Wau! Ja Otava on jo innoissaan alkanut myydä kirjaa kirjakauppoihin. Wautsi wau!

IMG_7934.jpg

Rouva tarkastaa raparperileivonnaisten asettelua anoppilan pihassa viime kesänä

Nyt meillä on kuukausi aikaa viimeistellä kirjan käsikirjoitus ja kuvata pari annosta uudelleen paremmassa valaistuksessa kuin viime syksynä. Sitten vasta jännä osuus alkaakin: kirjan taittamista, painamista ja markkinointia. Onpa hauska nähdä, miten homma etenee ja tietysti upeaa nähdä valmis kirja lopulta kauppojen hyllyissä!

Rouvan pitkäaikainen unelma alkaa olla nyt jo aika lähellä toteutumistaan.

Suhteet Ruoka ja juoma Oma elämä Suosittelen