Voi tätä valon määrää! Muutaman päivän kestäneen lumipyryn jälkeen sää vaihtui kirpeään pakkaseen ja auringonpaisteeseen, ja tuntuu kuin valon määrä olisi lisääntynyt satakertaiseksi!

Perjantaina lämpötila putosi Kaisaniemessä peräti -21:een, mikä on kylmintä sitten en-muista-milloin.

Yleisesti ottaen talvi ei ole lempivuodenaikani, ja pärjäisin hyvin ilman luntakin, mutta on myönnettävä, että tämän puhtaan valkoisen kontrasti edellisen viikon pimeään ja harmauteen on niin valtava ja kaikki niin kaunista, että melkein sattuu.

Ja tiedän, että vaikka itse pärjäisin ilman lunta, luonnolle liian leuto ja lumeton pakkanen on haitallista ja vuoden keskilämpötilan nousu yleisesti ottaen huolestuttavaa. Hyvä siis, että tämä talvi näyttää taas siltä, miltä talven kuuluukin.

Innostuin jopa loppuviikosta pitämään etäpalaveriani Kaisaniemen puutarhassa keskellä työpäivää. Työkaverin ääni kuului korvanapeista ja itse nautin samalla valohoidosta. Pitääpä ottaa tämä tavaksi myös ensi viikolla, kun on sellaisia palavereja, joissa ei tarvitse jakaa omaa ruutua tai nähdä toisten kuvaa.

Karvattomalle koiralle tämä pakkanen on kuitenkin liikaa, ja se käytetään nyt vain hyvin pikaisesti takapihalla, kunnes pakkanen taas hellittää.

Kun viime talvi oli käytännössä lumeton, tämä lumen määrä tuntuu aivan valtavalta. Katujen varsilla näkyy 2 – 3 -metrisiä lumikinoksia, ja lunta on kasattu myös pysäköintipaikoille.

Pulkkamäessä kävimme jo heti ensimmäisen lumipyryn jälkeen. Mutta nyt kun lunta ja pakkasta on enemmänkin, on mahdollista mm.:

• Sulattaa pakastin! Vihdoin! Meillä on kaksi pakastinta, jotka ovat aina niin täynnä, että ilman kunnon pakkasta ulkona emme saa niitä käytännössä koskaan sulatettua. Kun viime talvi oli, mikä oli, pakastimiimme olikin kertynyt kahden vuoden jääkerros. Jää oli niin paksua, että kaikki purkkeja ei saanut irrotettua ylimmältä hyllyltä ennen kuin se oli sulanut. Saimmekin jo hoidettu tämän pois alta torstaina, kun luvattiin kaikkein kylmimpiä ilmoja, ja pakkanen oli kiristymässä perjantaita kohti.
• Luistella luonnon jäällä. Kireät pakkaset ovat jäädyttäneet meren myös monin paikoin, ja jos pakkaset jatkuvat, jää alkaa kantaa. Huom! Viikonloppuna on jo ollut uutisia vedestä pelastetuista rohkelikoista, joten ei varmasti kannatta olla se pioneeri, joka lähtee kokeilemaan, kestääkö jää! Me ajattelimme luistella Kruununhaan Halkolaiturin viereen kolatulla jäällä, joka on kuulemma jo riittävän paksua.
• Hiihtää. Olen nähnyt kaupunkihiihtäjiä Tokoinrannassa ja Kaisaniemenlahdella. Itsehän päätin jo teininä, etten hiihdä enää koskaan ja olen pitänyt tästä päätöksestä hienosti kiinni yhtä poikkeusta lukuunottamatta, mutta juuri nyt tuntuu siltä, että olisi kiva viedä lapset hiihtämään. Jos ei nyt jäälle niin vaikkapa Paloheinään, josta voisi myös vuokrata välineet.
• Mennä pulkalla päiväkotiin. Se on tosin tehtävä heti lumipyryn jälkeen ennen kuin jalkäytävät ja kadut on hiekoitettu. Haikailin Instagramissa myös potkukelkan perään, mutta totesin jo, että täällä kantakaupungissa hiekoitus on sen verran tehokasta, että potkukelkkailu ei ole yksinkertaisesti mahdollista.
• Kiipeillä valtavissa lumikasoissa. On jo tullut todettua, että sekä aamuisin että iltapäivisin on varattava ylimääräistä aikaa siirtymiin, sillä lumikasat kutsuvat molempia lapsia kiipeilemään, hyppimään ja laskemaan mäkeä.

Mitäs muuta sitä kannattaisi tehdä, nyt kun on taas pitkästä aikaa lunta..?