Banaani, tuo sanoista tärkein

Ei, ei täällä vielä(kään) puhuta, mutta on hauskaa havaita, miten pieni kuuntelee kovasti meidän puheitamme.

Toimme tytölle Jyväskylästä kirpparituliaisena pienen kuvakirjan Opettelemme sanoja, ja se on ollut suuri hitti. Kirjaa on selattu potalla istuen kannesta kanteen ja takaisin. Välillä ylösalaisin. Olemme samalla kertoneet, mitä kuvia sivuilla on: tomaatti, koira, kissa, tuoli.

Yleensä tyttöä ei hirveästi kiinnosta sanat, joita luettelemme, ja hänellä on kiire kääntää sivua. Kunnes erään kerran eteen tuli banaani, ja sanoin sen ääneen: ”Banaani”. Hän pysähtyi ja katsoi meihin, ja pystyimme näkemään, miten hänen silmiensä takana välähti jokin valo. Seuraavalla kerralla, kun tyttö istahti potalle kirja sylissään, kysyin: ”Missä on banaani?” Tyttö avasi kirjan, käänsi pari sivua ja tökkäsi sormensa banaanin kohdalle.

IMG_7925.jpg

Tilanne rekonstruoitu mutta ei lavastettu

Ooh! Me taidamme sittenkin puhua samaa kieltä. Ainakin pian.

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe

Wanted: Vinkkejä lapsiystävällisiin häihin

Helsingin Sanomien hääbloggari, ystäväni Hanna, kirjoitti tänään Myötä- ja vastoinkäymisissä -blogiinsa kymmenen vinkkiä, kuinka järjestää lapsettomat häät. Ennen tätä Hanna luonnollisesti pyysi Isyyspakkaus.comilta lausunnon aiheen soveliaisuudesta. Vastasin: ”Siitä vaan :)”

Aiheesta kirjoittaminen on kuin kaivaisi verta virtuaalisesta nenästään, mutta Hanna kyllä kirjoitti juttunsa niin, että siitä on kenenkään vaikea loukkaantua. Ja faktahan on, että osa pareista haluaa joka tapauksessa järjestää häänsä ilman lapsivieraita.

Omissa häissämme, 11 vuotta sitten, kysymys ei ollut akuutti, sillä lähipiirissämme ei yksinkertaisesti ollut juurikaan pieniä lapsia, emmekä kokeneet mitenkään tarpeelliseksi huomioida lapsivieraita saatika kieltää lapsia osallistumasta juhliin. Nyt asiaa pitäisi harkita aivan eri tavalla.

Jos järjestäisin hääni nyt, en todennäköisesti kieltäisi lapsia osallistumasta niihin mutta kirjoittaisin kutsuun, että lasten vanhemmat viihtyvät itse juhlissa paremmin, jos perheen pienimmät jäävät kotiin. Ehkä hieman toisin sanoin kylläkin.

Viimeisen vuoden ajalle meille on osunut vain yhdet häät, ja niissä tyttö oli mukana vihkimisessä, joka järjestettiin hääparin kotona. Tämän jälkeen tyttö meni kotiin isovanhempien hoidettavaksi, mikä takasi meille itsellemme päivällis- ja juhlarauhan. Yhtä helppoa juhliin osallistuminen ei olisi ollut, jos häät olisi järjestetty toisessa kaupungissa. Ymmärrän siis hyvin, että lapsettomiin häihin kutsun saaneista osa voi kokea toiveen lasten kotiin jäämisestä liian hankalana ja jäädä itsekin kotiin.

Itse saattaisin tällaisen kutsun saatuani varmistaa vielä hääparilta syyn, miksi lasta ei toivota mukaan, ja päätellä sen mukaan, voisiko lapsi olla juhlissa edes osan ajasta. Eli kuten Hannakin vinkkaa ”Älkää myöskään yllättykö, jos kaikesta huolimatta häihinne ilmestyy vieraita lasten kanssa.”

Hanna oli saanut juttuunsa Twitterissä kommentin, jossa todettiin, että lapsettomien häiden järjestäminen on ajatuksena helpompaa kuin sellaisten, joissa lapset viihtyvät. Myös Hannalla on mielessä kirjoittaa juttu tästä näkökulmasta, ja kysyisinkin teiltä seuraavaa:

Millaisia vinkkejä antaisitte itse mahdollisimman lapsiystävällisten häiden järjestämiseen? Onko teillä esimerkkejä siitä, mikä on toiminut hyvin tai huonosti?

Ja antakaas oikein hyviä vinkkejä, sillä parhaat taitavat päätyä Hannan blogiin Hesarin sivuille!

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe