Tag: Mieli

Teen väitöskirjaa toista vuotta museologian laitoksella brittiläisessä yliopistossa. Aiheeni on taidehistoriallis-museologinen ja liittyy modernin arabialaisen taiteen (modern Arab art, arabiaksi al-fann al-hadith) instituuttien historiaan. Olen nyt ns. tutkimusvapaalla eli tekemässä kenttätutkimusta. Palasin hetki sitten Jordaniasta, jossa olin arkistoissa ja jonne palaan keväällä, mikäli tilanne sen sallii. Lokakuussa 2021, inshallah, aloitan ns. writing up -jakson, joka huipentuu fyysiseseen väikkäriin […]

Kaksi asiaa jotka minua auttavat surussani ovat kirjallisuus, eritoten runot ja autobiografiset tekstit kuolemasta, ja musiikki. Hieman isoäitini kuoleman jälkeen luin Krista Launosen Ofelian suru -teoksen, joka kosketti syvästi. Nyt isäni kuoltua olen lukenut paljon Joan Didionin Maagisen ajattelun aikaa. Ja runoja! Kasapäin runoja. (Joista osa saa minut kirjaimellisesti raivon partaalle. On muuten mielenkiintoista huomata, kuinka jotkut värssyt […]

1. Kuolemaa on yllättävän vaikea ymmärtää. Surun lisäksi tunnen hämmennystä ja ihmetystä. Siis mitä oikein tapahtui? Missä hän on? Siis hän on kuollut? K-U-O-L-L-U-T? WTF!?!?!? En tiedä milloin kuoleman oikeasti ymmärtää. Sen kyllä muistaa ja tietää, mutta että ymmärtää…välillä tuntuu, että koko kuoleminen on aivan liian abstraktia aivoilleni ja ajatus siitä, ettei isä tule enää koskaan kotiin kaikessa uskomattomuudessaan […]

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Ja niinhän se on. Suuren surun keskelläkin elämässä on paljon kauniita, ilahduttavia ja ihastuttavia asioita. Aivan ensimmäiseksi minun on mainittava Anu Tuomisen Huomenna tänään on eilen -näyttely Taidehallissa. Näyttely on kerrassaan mahtava; oivaltava, koskettava, samaistuttava. Siis kertakaikkisen erinomainen. (Ja sanottakoon, että kun vuoden alussa kävin läpi suomalaisten museoiden ja muiden kulttuuri-instituutioiden […]

1. Läheisen menettäminen ei tunnu pelkästään surulta. Se on myös epäuskoa, järkytystä, ärsyyntymistä ja lamaantumista. Toisaalta se on myös sydäntä lämmittävää kiitollisuutta ja rakkautta siitä, mitä oli. Välillä itkettää, välillä naurattaa, välillä olo on tyhjä. Ei haluaisi avata ulko-ovea enää yhdellekään lähetille, vaikka kaikki kukkalähetykset ja muut toivotukset lohduttavat. Kaupassa taas ei haluaisi kohdata enää […]

En niinkään perusta fyysisistä detox-kuureista. Kaikki ne joita olen kokeillut (siis kaikki hurjat kaksi) saivat minut vain kaamean nälkäiseksi (enkä voi sietää itseäni nälkäisenä – olen kuin the devil who wears Prada). Mutta henkiset detox-jaksot, niillä olen usein. Ja tietysti nyt, tammikuun alussa, uuden vuoden ja vuosikymmenen alkaessa, detox on itselleni ajankohtainen. Omaan henkiseen detoxiini kuuluvat […]

En pitkästytä teitä (ja ennen kaikkea itseäni) kertaamalla tätä vuotta juurta jaksain, mutta totean, että olipa harvinaisen kamala ja upea vuosi. Jos olisin tiennyt kambodžalaisella saarella helmikuussa, millaisia murheita vuosi tuo tullessaan, kenties en olisi koskaan noussut mantereelle vievään lauttaan. Mutta: ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Ja kyllä tässä vuodessa riitti myös paljon kauneuttakin. […]

11. marraskuuta, joogamatolla ”Push, push, push”, Bikram-joogaopettajani Natalie komentaa. Mitä himskattia, ajattelen, noita sanoja ei kyllä koskaan kuulisi astanga-opettajan suusta. ”Let it go, let it all go, now”, Natalie jatkaa. Ja minä tottelen, kerrankin. En päivittele mielessäni Bikram-joogan outoutta (minulla on yli kymmenen vuoden astanga-tausta, ja sitä vasten Bikram on aina tuntunut hyvin erilaiselta), en Natalien käskyjä, […]

It’s the little things…lukee heinäkuisessa puhelimeni muistiinpanossa. Elin silloin tämän vuoden pimeintä aikaa ja kirjoitin ylös kurinalaisesti kaikki ne muutamat asiat (esimerkiksi lämmin suihku, mökkisauna, äiti, aamukahvi), jotka silloin tuottivat onnentunteen. Nyt marraskuussa elämä ei onneksi tunnu enää yhtä pimeältä, mutta kirjoitan yhä muistiin ne pienet asiat, jotka tuntuvat onnelta. Viime aikojen onnea tuovia asioita: […]

Marraskuun viimeinen keskiviikko…ja mieleni tekisi sanoa, että menipä marraskuu kivuttomasti. OK, onhan se pimeä kuukausi, muttei ollenkaan niin kammottava kuin mitä viime vuodelta muistelin. Ja nyt ollaan jo voiton puolella: pian on joulu, jee jee.  Valitettavasti mun väitöskirja vei tässäkin kuussa voiton, enkä lukenut mitään muuta kuin oman alan kirjoja (ja tällä melko teoreettisia sellaisia. Mutta […]