Tag: elokuvat

Sotaelokuvat ovat vähän kuin westernit: eivät varsinaisesti suosikkigenreäni, mutta parhaimmillaan alkukantaisen vaikuttavia. Esimerkiksi Christopher Nolanin Dunkirk. Lavealla pensselillä maalattua ison rahan taisteluelokuvaa, joka onnistuu jotenkin olemaan yhtä aikaa karun minimalistinen ja laskelmoivan yltiöpateettinen. Dunkirkin tuuliselle, vihollisten saartamalle rantakaistaleelle sijoittuvassa elokuvassa puhutaan vähän ja niin sanotuista päähenkilöistä tiedetään vieläkin vähemmän. Ei koskettavia taustatarinoita urhoollista tai kenties […]

Monelle on jo lapsuuden kesälomilla iskostettu mieleen, että jos on aurinkoista, ulkona on oltava. Onneksi tämä kesä on tarjonnut suhteellisen paljon myös niitä toisenlaisia päiviä. Leffoja on kiva katsella myös päivän päätteeksi, kun loma vapauttaa tiukimmista nukkumaanmenopaineista (heipat vaan vuorokausirytmille). Useimmiten sitä kaipaa jotain hyvää, mutta kuitenkin suhteellisen kevyttä. Mielellään aavistuksen romanttistakin, sillä kuuluhan kesään […]

Xavier Dolan on kanadalaisen elokuvan ihmelapsi, joka on herättänyt suuria tunteita puolesta ja vastaan. Piti tai ei, vasta vajaa kolmekymppisenä hengästyttävän uran rakentaneen ihmepojun on viimeistään nyt pakko myöntää kypsyneen aikuisten sarjaan, etenkin kun tuoreen elokuvan pääosiin on saatu ranskankielisen elokuvan supertähdet Léa Seadouxista Marion Cottilardiin ja Vincent Casselliin. Dolanin kuudes pitkä elokuva, Cannesin kakkospalkinnolla […]

R&A:n keväinen sivuhaarake Season Film Festival osui tällä kertaa niin paineiseen viikkoon, että päädyin valikoimaan ohjelmistosta vain yhden elokuvan – ja hyvä niin. Andrea Arnoldin huikean American Honeyn rinnalla lähes mikä tahansa olisi nimittäin vaikuttanut vähäpätöiseltä. Jotain Helsingin arthouse-elokuvatarjonnan ohuudesta kertoo se, ettei elokuvalle Shia LaBeoufin mukanaolosta huolimatta ole löytynyt Suomessa levittäjää. Liki kolmetuntinen road movie, […]

Vuosisadan naiset (20th Century Women) meinasi sujahtaa takavasemmalta huomiotta ohi, kunnes juuri löysän viikonlopun korvilla bongasin Helmin mainion blogitekstin. 70-luvun lopulle Kalifornian ikuiseen kesään sijoittuva pienimutoinen kasvutarina saattaa jotenkin tasaisen keskitien elokuvana jäädä varjoon muiltakin, pääosien ihanista naisista eli Anette Beningistä, Greta Gerwigista ja Elle Fanningista huolimatta. Dokumenttielokuvista indie-dramedian pariin koukannut ohjaaja Mike Mills on […]

Joskus pieni on kaunista ja vaatimattomuus hyve. Kenneth Lonerganin Manchester by the Sea on elokuva, joka pidä turhaa meteliä itsestään – eikä sen ole tarvinnutkaan, sillä kehuja on virrannut tasaiseen tahtiin. Casey Affleckin puhuttaneesti Oscarilla palkittu roolisuoritus on sekin arkidraaman hengen mukaisesti vähäpuheisen ja hienovaraisen näyttelijäntyön juhlaa. Tarina on tuttu, mutta totuuksilla ladattu: taumaattisen menneisyyden turruttama mies […]

Huomenna se viimein tulee: Dome Karukosken pitkään kohkattu Tom of Finland -elokuva. Elokuvan ja sen ympärille rakennetun I Am Tom of Finland -kampanjan herättämä goodwill on ilahduttava juttu ja saa toivottavasti väen vähintäänkin kannatusmielessä lippuluukuille. Tasa-arvoa ja sukupuolineutraalin avioliittolain voimaantuloa voi kuun vaihteessa juhlia esimerkiksi Korjaamo Kinon ToF-erikoisnäytöksessä – kippis sille! Toisaalta voi miettiä, onko […]

Jatko-osiin sisältyy jo oletusarvoisesti jonkinasteinen ristiriita, odotusten ja lähes välttämättömien pettymysten taisto. Paluu suosikkihahmojen pariin kutkuttaa, mutta selvää on, että uutuudenhohtoa ei koskaan saa takaisin. T2 Trainspotting on jatko-osa hyvässä ja pahassa. Paluu Skotlannin lääväisiin huumepiireihin 20 vuotta myöhemmin viihdyttää, mutta ei oikeastaan edes yritä toimia itsenäisenä teoksena. Danny Boylen 90-luvun hitti on läsnä joka […]

Kuunvalossa musta iho näyttää joskus siniseltä. Barry Jenkinsin Moonlightissa yön kalpeassa hehkussa ja trooppisena puhaltavassa merituulessa on muutenkin outoa voimaa – mahdollisuus olla hetken joku toinen, tai ehkä juuri se joka oikeasti on. La La Landin tapaan kahdeksan Oscar-ehdokkuuden Moonlight on päätynyt lähes maanisen hehkutuksen kohteeksi, mutta parhaimmillaan se(kin) on ilman odotuksia: surumieleisen vavahduttavana ja pienimuotoisena […]

Tiedättekö sen tunteen, kun on yrittänyt päästä katsomaan jotakin niin pitkään, että elämykselle alkaa väkisinkin kertyä odotusarvoa? Yön eläimien kohdalla odotuksia toki asettaa jo Tom Fordin esikoiselokuva, A Single Man, joka oli debyytiksi huikean eheä. Tyylitietoisen 60-luvun tunnelmapalan kruunasivat Colin Firthin ja Julianne Mooren roolisuoritukset. Yön eläimet asettuu kuitenkin ihan omanlaisiinsa uomiin. Kahteen aika- tai […]