Klaus K ja Muru

Junassa matkalla kotiin, oman murun luo. Kävimme työkaverin kanssa ravintolamessuilla Helsingissä. Yövyimme Klaus K:ssa. Kerta oli ensimmäinen, mutta toivon ettei viimeinen. Oli aivan huikean erilainen hotellikokemus, miljöö ja tunnelma. Hiljainen siisti huone, ystävällinen henkilökunta ja aamiainen johon oli koottu lähiruokaa ja pienten tuottajien artikkeleita. Maukasta puhdasta herkullista, kauniisti esille laitettuna. Nautin!Päivämme messuilla pyörimisestä pää sekaisin aloimme miettiä mitä illaksi ja selasimme hotellin lähellä olevia ravintoloita. Törmättiin Muruun, jo pelkkä nimi ja omistajat sen takana saivat kiinnostuksen heräämään. Saimme kuin ihmeen kaupalla vielä pöydän illaksi. Tarjolla on päivittäin vaihtuva menu ja pieni ala carte lista.Meidän valintamme osui ja upposi, päivän ”messu naposteluista” huolimatta.  Alkuun saatiin talon leipälajitelma ja vaahdotettua voita jossa oli hiven balsamicoa. Olin siinä vaiheessa jo ruokaorgasmin partaalla, koska leipominen on niin lähellä sydäntäni, en osaisi parempaa tehdä. Seuraavana rapukroketti, rapulientä, pikkelöityä tomaattia ja ruillea. Pääruokana haudutettua kania, tumma kastike ja lämmin perunasalaatti.

Olimme myytyjä ja täynnä, mutta oli pakko päättää illallinen arvoisellansa kruunulla ja otimme suklaafondanttia, laakerinlehti jäätelöä, ja kahvia, joka sekin maistui niin hyvältä etten tiennyt miten päin pysyisin tuolilla.

Aion siis matkata Muruun uudelleenkin, mutta nyt kun kotiin on enää tunnin matka ja tiedän että siellä odottaa oma ”samainen” ja lämmin syli, en malttaisi enää odottaa. Koti-ikävä tuntuu mahanpohjassa asti, eilen siellä oli toisenlaiset tunteet ja syynä intiimin tunnelman luoma jännitys sekä mahdottoman hyvä ruoka. Suosittelen!– Ens kerran kun mä meen, sovin kyllä Henrin kanssa treffit kun eilen se ei onnistunut –