Sweet but Psycho

Naisen itsetunto, haavoittuvainen, alati muuttuva, arvoituksellinen. Sen vahvistamiseen ei ole helppoa yksinkertaista reseptiä. Myönteinen ajattelu ilman liian korkeita tavoitteita olisi suotavaa kenelle tahansa, naiselle elintärkeää. Oppia sanomaan sanat osaan, kelpaan, selviän, onnistun. Omille tunteille kielteisille ja myönteisille tulisi löytyä aikaa käsitellä ne, suru tai onni, epäonnistuminen tai pettyminen.  Itseään ja toimintaansa oppisi näin tuntemaan paremmin, saisi voimaa kohdata synkät hetket seuraavalla kerralla ja oppisi ottamaan vastaan onnentunteet häpeilemättä näyttää ne. Muuten paha olo voi kasvaa, muuttua möykyksi sisimpäämme ja sen purkaminen pitkän ajan kuluttua on hankalaa. Ja onnen kohdatessa uskaltaisi iloita avoimesti, näyttää tunteensa koko maailmalle välittämättä siitä mitä muut ajattelevat.

Itsetunto ei ole kenelläkään valmiiksi hyvä tai kovin huono, se kehityy kasvaessamme ja tarvitsee siihen lapsuudessamme kokemamme rakkauden, hellyyden ja kosketuksen. Sekä kaiken muun hyväksytyksi tulemisen kokemisen. On todella tärkeää että kelpaamme omana itsenämme, myös vihaisena ja huonotuulisena. Lisäksi tarvitsemme kiitosta elämämme joka vaiheissa, kiitoksia jotka ovat oikeassa suhteessa onnistumisiin.

Kun luomme uutta elämää, koemme samalla biologisia, sosiaalisia ja fyysisiä muutoksia. Odotusaika ja synnytys jättävät jälkensä kehoomme, ja nykymaailman paineet saavat nuo muutokset huonoon valoon. Vartalon pitäisi olla heti vauvan syntymän jälkeen samassa kunnossa kuin ennen, olisi oltava kaunis ja seksikäs äiti-olento joka huolehtii kodin, lapset, miehen ja itsensä täydellisesti, kuvauksellisesti. Tuo ihmeotus ottaa omaa aikaa, käy ulkona, tapaa ystäviä ja esim. opiskelee vauvan nukkuessa.

Mutta entäpä jos peilistä katsoo väsynyt, pandasilmäinen nainen ?  Hän joka saa hampaat pestyä ja yöpuvun vaihdettua puoleen päivään mennessä, tekee perheelle pikaruokaa, haluaa nukkua vauvan nukkuessa, ja kotinsa näyttää siltä ettei mieli tekisi avata ovea vieraille, saati sitten että jaksaisi ajatella lähtevänsä salille kun mies palaa töistä.

Tutkijoiden mukaan äidin itsevarmuus laskee tämän odottaessa lasta ja lähtee kohoamaan lapsen ensimmäisten elinkuukausien aikana. Lapsen täyttäessä puoli vuotta äidin itsetunto notkahtaa taas ja jatkaa laskuaan hiljalleen siihen asti, kun lapsi täytti kolme vuotta.

He ovat myös tarkastelleet 85000 äidin itsetuntoa ja parisuhdetyytyväisyyttä.

http://www.iltalehti.fi/pinnalla/a/201707312200295729 

Kun erosin pitkästä avioliitosta kahdeksan vuotta sitten, mieleni ja itsetuntoni olivat maassa ja alkuun tuntui etten kelpaisi kenellekään. Päätin etten riisuisi kenenkään miehen edessä vaatteitani kuin pimeässä. Kun huomasin vihdoin että kelpaan ja sain oman minäni ja itsetuntoni takaisin, uskalsin vihdoin katsoa vieraita miehiä silmiin. Uskalsin nauttia elämästä, seksistä, annoin itselleni luvan olla onnellinen, kokonainen.

Nyt koen jotain samaa. Takana viisi vuotta sitten alkanut hormonimyrsky, ivf-hoidot, raskaus, imetys. Synnytyksen jälkeen hetkellinen euforia ja siitä puolen vuoden kuluttua koettu loputon väsymys, alakulo. Valvomiset vauvan ja taaperon kanssa. Töihinpaluu ja stressitason nouseminen. Ajatukset kelpaanko, jaksanko. Peilikuvassa minua katsoi vanha, surumielinen olento jonka ystäväpiirissä ei ollut enää pieniä lapsia, vaan täyttä elämää; aikaa toteutaa itseään ja unelmiaan, urheilla, opiskella, hoitaa parisuhdetta.

Kiitos aviomiehelle, joka on jaksanut tukea ja rakastaa minut ehjäksi ja taas kerran kokonaiseksi naiseksi. Hänelle joka on kuunnellut, puhunut, kiittänyt <3 Pisteet lähetän myös estrogeenille ja auringolle, ihana kevät!

Olin yksi päivä lasten kanssa kaupassa, työnsin autokärryjä. Olin meikannut pitkästä aikaa. Vastaan tuli ihan komea mies ostoskori käsivarrella. Saatoin katsoa hieman liian pitkään silmiin koska hetken kuluttua hän törmäsi meihin uudelleen, käveli niin läheltä että käsivartemme koskettivat toisiaan. En muista milloin viimeksi olisin kaupassa joutunut kosketuksiin vieraan ihmisen kanssa, onhan siellä tilaa ohittaa eikä kahden lapsen kanssa pyörinyt mamma oikeasti vedä miehiä puoleensa, autokärryineen kaikkineen.

Ehkä se oli se huulipuna ja hymy, kokeilen toistekin.

Tämän kappaleen sanat ovat pyörineet mielessäni koko päivän. Enjoy!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *