Minulla on kaksi kotia, tai oikeastaan kolme jos lapsuudenkoti lasketaan. Minun on hyvä täällä, on aina ollut. Se rakkaus ja tunnelma johon pääsen sisään astuessani ei ole koskaan kadonnut. Ystäväni on ollut tukenani hyvinä ja huonoina päivinä. On parannettu maailmaa moneen otteeseen, on tehty lasten kanssa mukavia asioita, laitettu ruokaa, saunottu, otettu aurinkoa, kitketty rikkaruohoja, urheiltu, mökkeilty, reissattu, kaksin tai perheiden kesken. Ne meidän mammojen yhteiset reissut on sitten ihan oman kirjoituksen arvoinen aihe erikseen.

Viimeksi oltiin lasten kanssa uudenvuoden yö täällä, valvottiin myöhään mutta nukuin hyvin. Sen jälkeen niitä hyviä unia ei ole ollut ja jouduin kuittaamaan lääkärin määräämän reseptin koska loma loppuu ja maanantaina pitäisi olla töissä.

Minulla oli kolme yötä aikaa saada edes vähän unimatin velkoja anteeksi. Torstaina otin pelokkaana puolikkaan tabletin, en ole koskaan käyttänyt mitään buranaa vahvempaa ja tämä lääke vaikuttaa keskushermostoon, lamauttavasti. Väsytti ilmankin, laitoin pienemmän nukkumaan, mies oli reeneissä jotka loppuivat vasta klo.22 , isompi lapsi jäi katsomaan elokuvaa ja sanoin mitä tehdä jos pikkusisko herää ja äiti ei. Makasin selälläni ja tunsin kuinka uni tulee, en jaksanut liikkua. Säpsähdin kolme kertaa siihen etten hengitä, painun uneen, haukon henkeäni, en pysty liikkumaan. Tajusin kääntyä oikealle kyljelleni, siinä oli helpompi hengittää, nukahdin, taju lähti. Nukuin todella sikeästi..herätäkseni samaan aikaan kuin joka helvetin yö viimeisen kuukauden aikana, puoli kolme.Vitutti.

Perjantaina olin ajatellut kokeilla kokonaisen, vaikka mietitytti. Mies tuli myöhään kotiin jääkiekkopelistä, minä odotin sängyssä läppäri sylissä. Me rakasteltiin ja siinä raukeana toisen kainalossa ollessani en jaksanut lähteä lääkettä hakemaan ja toivoin vain saavani jäädä siihen turvalliseen tunteeseen ja painaa silmäni kiinni. Kuvio toistui.

Ystäväni perhe asuu maalla,me asuttiin joskus naapurissa, joskus kauan sitten. Täällä asuessani saatoin tulla viikonloppuaamuisin keittämään kahvia tai laittamaan aamupalaa toisten vielä nukkuessa. Pari viikkoa sitten kävin ottamassa päiväunet kun en jaksanut ajaa työpäivän jälkeen omaan kotiin asti, ketään ei ollut talossa. Ei haitannut, pelkkä viesti riitti, ”väsyttää, saanko mennä teille nuttumaan päikkärit?  juu, takaovi auki,” tuli vastaus❤.

Eilen oli miehellä poikien saunailta ja lähdettiin 4-v kanssa päivällä tänne leikkimään, ja lopulta yökylään koska pelotti ajatus ottaa kotona lääke ja mies huitelee ties missä. Enkä olisi  pystynyt 14-v harteille laittamaan pienemmän yöheräilyä tai minun hengityskatkoksiani. Ystävän kanssa tehtiin uusi resepti ja käytiin alkossa se kuittaamassa, 2plo viiniä ja 2 siideriä saunaa varten. Jätin todellakin lääkkeen ottamatta. Nukuin yli viiteen, eli 6h normaalia, ehkä vähän hiprakassa unta. Ja olo on hyvä ja levännyt, huomenna samaan aikaan töihin joten kaikki hyvin. Seuraava lääkekokeilu jää ensi viikonloppuun, mutta toivottavasti sitä ei tarvitse tehdä.

Vaihtoehtona on myös uusia tuo viiniresepti lauantai iltoihin, itselleni, tarvittaessa.

Onko sinulla jokin toinen paras paikka maailmassa ? ❤