Naisen elämä on, sanotaanko monimutkaista. On selvittävä monista tunnevyöryistä aivan pikkutytöstä saakka, aluksi keskimäärin kymmenen vuoden välein, sitten ”kierto” lyhenee, pitenee uudelleen..loppuu kokonaan.

Koti

Meillä asuu 4v mielensäpahoittaja, 14v myrskynmerkki, 43v estrogeenivajaa uneton joka yrittää selvitä oman olon mylleryksestä tilanteessa, jossa olisi enemmän kuin suotavaa hallita itsensä toimiakseen kelvollisena äitinä ja kasvattajana. Niin ja mies kuuluu tähän myös.

Onni

Minulla oli onnea, saadessani tulla vielä äidiksi juuri ennen nelikymppisiä, päätettyäni jokunen vuosi aiemmin, never again naimisiin/lapsia. Olin kuitenkin saanut rinnalleni ihmisen, puolikkaan, joka löysi luokseni kun sitä vähiten odotin, puhui, pussasi, rakasti. Puolen vuoden seurustelun jälkeen, äitienpäivän aamuna, soitin itkuisen puhelun ystävälle. Haluan tämän miehen kanssa, olkoon nyt vaikka Onni nimeltään, vielä yhden lapsen. Miten? kysyy ystävä, tietäen mikä toimenpide minulle on joitain vuosia aiemmin tehty. En tiennyt miten, mutta halusin. Se riitti. Siitä miten se äidiksi tuleminen vielä kerran tapahtui, kerron toiste.

Hormonit

Tuntuu todellakin että elämäni kulkisi aina jossain kausissa, se alkaa sieltä uhmasta, päättyen joskus. Se loppuelämän matka minuun ja haluihini alkaa nyt. Olen käyttänyt viikon estrogeeniä, korvatakseni omien laiskistuneiden munasarjojeni aikaansaaman puutteen, toivoen joka ilta nukkumaan mennessä saavani uneni takaisin. Huomannut ilokseni mieleni piristyneen hieman ja ylikierroksilla käyneen suorittamisen tason laskeneen, enkä ole itkenytkään enää. Sain gynekologilta oppaan joka kertoi kuinka ”elät nyt aikaa jossa lapset lentävät pesästä ja vanhemmat tarvitsevat enemmän apuasi” -mitä vittua!  Elän aikaa jossa tarvitsen äitiäni enemmän kuin pitkään aikaan, ja ainut joka lentää täältä kohta, on se Onni. Mies joka lähtee ihan omasta tahdostaan, ei siksi että sai siivet. Hän ei ehkä kestä enää kauan meidän kolmen mielenilmaisuja, kun ei aina tiedä ketä miellyttää eniten jotta konflikteilta vältyttäisiin.

Lapset ja kierto

Sain ja halusin esikoiseni juuri ennen kaksikymppisiä, toista odotellessa menin naimisiin tietämättä mitä parisuhteelta halusin, kolmas syntyi kolmekymppisiksi. Siinä välissä en halunnut..tehtiin abortti. Ymmärsin etten ollut onnellinen, ihminen rinnallani oli lasteni isä, ei muuta. Tein vaikean valinnan, elämä muuttui. 35vuotiaana erosin, kierto lyheni ja viiden vuoden päästä alkoi ikäkriisi ja tulin tietoiseksi oikeudestani sanoa mielipiteeni muista välittämättä. Toin julki haluni seksin, parisuhteen ja elämän joka osa-alueella, aloitin to do-listan tekemisen. Asioista joita haluan vielä kokea tai saavuttaa. Se sitten vähän jäi, alkoikin vauvavuodet, imetystä, valvomista, hormonimyrskyjä. Mun mieleen kun tuo väsymys tai hormonien puute vaikuttaa puhetta ja ajattelua lisäävästi. Niin kävi myös silloin kun kuukauden ikäinen vauva sylissäni soitin papille sopiakseni ristiäisistä. Puhuin puolitoista tuntia onnesta itkien ja maailman kaikkia äidittömiä lapsia surien. Jouduin vielä laittamaan parit sähköpostit perään, saadakseni oloni tasaantumaan ja tunteeni sanoiksi. Nyt on vaarassa käydä samoin, ettei jäisikään yhteen sekavaan vuodatukseen. Toivon saavani asiallistakin tekstiä aikaiseksi, kunhan järkiinnyn, estrogeenitaso nousee ja nukun.

Vaihdevuodet nyt jo, kuinka noloa

Äidillä alkoi nuorempana ja se tankkaa edelleen hormoneja kun ei pärjää ilmankaan, minä vasta totuttelen ja yritän miettiä kuinka kauan olen tästä puutostilasta kärsinyt..unettomuus ei ala yhdessä yössä, mieliala ei romahda kahdessa, eikä kolmantena ala miettimään ilmastonmuutosta kun oman elämän ongelmat on ratkaistu. Kuukautiset ovat olleet tiedostamattomissa puolisen vuotta, kierukan syytä myös, mutta kun pms-oireet katoavat ja tilalle tulee jatkuva väsymys ja kiukkuisuus niin minä joka en osaa asettaa itseäni muiden edelle kärsin ja ajattelin että kestän kyllä. Enkä osaa pyytää apua ennekuin mies saa minut ymmärtämään että juttelu lääkärille ois hyvä asia meidän kaikkien mielenterveyden kannalta. Pomo kysyy töissä olenko tullut uskoon vai olenko kuumeinen, koska hoidan asiat liian tehokkaasti ? Tajuan viimein etten voi jatkaa niin, töissä ylikierroksilla, kotona itkien väsymystäni.

Halu vaihtaa kohdetta

Olen aina halunnut kirjoittaa, blogin pitäminen on ollut salainen haaveeni ja nyt on aika toteuttaa se. Viime vuodet olen halunnut myös opiskella, jotain uutta, läheistä, mielenkiintoista..seksuaaliterapia oli mielessäni, mutta aamuöiden itsepohdiskelun jälkeen päädyin omalle alalle työn ohella suoritettavaksi, se pääsenkö yhteishaussa mukaan, jää nähtäväksi.

Seksiäkin olen halunnut aina, nuorena kokemusten hankkimiseksi, entisessä elämässä lasten aikaansaamiseksi. Avioeron jälkeen tunteakseni olevani kokonainen, Onnin tultua taloon yhä enemmän yhdessä ja yksin. Tällä hetkellä yhteisen fantasian vuoksi jota mietimme kaksin, mutta aiomme toteuttaa sen kolmisin tai paria vaihtaen.

Olemme harrastaneet ja kokeneet kaikkea terapeuttista, outoa ja ihanaa ennenkin..kuntonyrkkeilyä, extremerunia, seksibileitä. 1,5v sitten kun aloimme puhua enemmän haluista, tunteista ja niiden yhteensovittamisesta alkoi elämässä aika, joka yhdisti meitä ja avasi maailman jota en koskaan kuvitellut kaipaavani. Onhan parisuhde pyhä ja kahdenvälinen, seksi intiimi yhteys avioliitossa johon ei ilman polyamoria käsitettä voi liittää kolmatta tai neljättä ihmistä. Kuinkas kävikään, molemmat innostuttiin hurjasti ja lähitulevaisuudessa meillä on mahdollisuus päästä tästä neitsyydestämme, toisen pariskunnan kanssa, johon olemme tutustuneet ja saaneet neljän ihmisen halut ja toiveet yhdistettyä puhumalla.

Se fyysinen yhteys, löytyykö sitä, selviää kun tapaamme.