Uusia unelmia

On kulunut kaksi kuukautta siitä kun viimeksi kirjoitin. Epäilin jo osaanko enää?

Oliko tuo oma aika aamuöisin hormonien sekamelskassa minun hetkeni toteuttaa luovaa puoltani.

Varmasti olikin, koska aika tuntui loppuvan siihen hetkeen kun sain uneni takaisin.

Oli kiireinen kevät töissä ja kotona. Valmistauduin pääsykokeisiin ja vedin tiedonhankkimisöverit. Perehdyin aivan liian moneen asiaan samanaikaisesti. Yritin saada kokonaisvaltaisen kuvan tulevasta, lukemalla turhaakin tietoa kirjakaupalla. Pänttäsin lisäksi matematiikkaa, englantia ja kiertotalousajattelua, huolestuen lisää maapallon tilanteesta ja omien tavoitteiden todellisesta tarpeesta. Kun ”se päivä” kesäkuun alussa sitten koitti päästessäni viettämään kolmisen tuntia paniikissa pääsykoepapereiden kanssa. Huomasin että liiallisen lukemisen sijaan, olisinkin tarvinnut kaksiteholasit, rauhoittavaa lääkettä, vesipullon, sekä lämpimämmät vaatteet. Auditorion ilmastointi oli liiankin tehokas, vaikka kysymykset kuumottavia ja aikaa liian vähän, minua ahdisti, ja janotti. Mutta selvisin, rauhotuin, helpotuin.

Tein työt loppuun ennen lomaa ja kulutin salikortin viimeiseen päivään. Kun toissapäivänä sain tiedon että opiskelupaikka korkeakoulussa oli myönnetty, olin ylpeä uskalluksestani sekä itsetutkiskelustani, jonka tuloksena hain opiskelemaan. Sekä siitä, että kannustavat ihmiset löytyvät läheltäni. Nyt on aika lomailla, viettää heidän kanssaan aikaa ja uskoa unelmien toteutumiseen, taas kerran.

Olen aina tehnyt vaativat asiat vaikeimman kautta, stressannut liikaa, potenut valmiiksi huonoa omaatuntoa, pelännyt pahinta. Helpotuksen tunne jälkeenpäin on kuin humala, jolla voi hetkeksi pyyhkäistä hartioilta kaikki huolet. Nautin siitä.

Tänään aion nauttia myös brunssista perheen ja ystävien kanssa, yhdessä tehden kesäloman kunniaksi.

Enkä aio suunnitella huomista tai ensi viikkoa. Vaan rauhoittua, laantua, haihtua, lieventyä, tyyntyä.

Aikataulujen ja suunnitelmien pariin on palattava elokuussa. Työn, opiskelun ja perheen yhteensovittaminen on varmasti haasteellista, mutta selviän siitä. Ja hetkeen ei tarvitse miettiä uusia unelmia tai miten ne toteutetaan. Minun elämäni aarrekartta on auki, tässä ja nyt.