Pääni, elämäni, maailmani – ja kamerani muistikortti – on täynnä pelkkää vauvaa. Tai oikeammin vauvoja. Nämä kaksi ihanuutta ovat osoittaneet jo nyt niin paljon persoonallisuutta, ilmeitä ja eleitä, tahdottomia ja tahtomattomia, että voisin vain katsoa heitä tuntikaupalla. Ja mieleni tekisi myös postata kaikki tämä ihanuus teille lukijoille! Koko maailmalle!

Mutta en tule niin tekemään.

Olen jo muutaman päivän kehitellyt mielessäni postausta meidän nykyisestä elämästä ja mitä kuvia tuohon postaukseen valitsisin. Kuvia niistä sadoista kuvista. Yksi ehdoton suosikkini on yllä oleva kuva miehestäni vaihtamassa tyttöni vaippaa. Tuo kuva on mielestäni taideteos. Täydellinen. Raavas mieheni nostaa pikkuriikkisen tyttöni kakkaista pyllyä. Miehen koura on lähes yhtä iso kuin koko tyttö itse. Kuva on täynnä rakkautta, lämpöä ja nykyisen arkemme inhorealismia. Ajattelin tämän otoksen kuvastavan nykyistä elämäämme loistavasti. Mutta eihän sitä ikinä maailmassa voisi laittaa blogiin, internettiin!

Jos kuvan asiat otetaan konstekstistaan, tilanne näyttäytyy melko erilaisena. Alaikäinen lapsi. Viattomuus. Alastomuus. Sukuelimet. Pylly. Kakka. Aikuinen mies. Kokonaisuus alkaa saamaan epäilyttäviä, epämiellyttäviä, rumia piirteitä. Ja tuolla hetkellä aloin itse miettimään lasteni näkyvyyttä blogissani. Mitä blogissa esiintyminen tarkoittaa heidän yksityisyydelleen?

Yksi lukija ehti asiasta mainita jo edellisen postauksen videon yhteydessä. Postasin siis blogini Youtube – kanavaan pätkän kaksosten syntymästä. Ja niin – lapset syntyvät alastomina. Lukija kyseli, olinko aivan varma, että haluan postata lapsistani alastonvideon. Alastonvideon! Alkuun olin lähes loukkaantunut, miten joku voi nähdä syntymän alastonvideona?! Mutta nyt asiaa enemmän pohtineena ja jälleen – kun varsinainen konsteksti laitetaan sivuun – vauvat todellakin ovat videolla alasti. Täysin alasti.

Näin radikaaliin suuntaan en ajatuksissani ole menossa, mutta ymmärrän pointin: lasten esiintyminen julkisessa blogissa on ongelmallista. Tai ehkä minä teen siitä ongelmallista, mene ja tiedä. En ole kysynyt lapsiltani lupaa heidän kuviensa postaukseen oman blogini polttoaineena. He tosin ovat joka tapauksessa minun huoltajuuden ja päätösenteon alla, joten on minun työni tehdä päätökset heidän parasta ajatellen. Ja sitä tässä yritän juuri pohtia; mikä on parasta heidän kannaltaan?

Täällä Lilyssä perheblogeilla on melko kirjava lähestymistapa. Iso osa perheblogeista on hyvin avoimia ja näyttävät lasten sekä kirjoittajan kuvat, kuten Isyyspakkaus, Asikaine ja Morning Glory. Kaksi jälkimmäistä näistä ei tosin käytä suoranaisia kasvokuvia lapsista. Toiset blogit näyttävät kirjoittajan kasvot, mutta lasten identiteetti on jätetty varjoon, kuten esimerkiksi Kunnon Mamma ja Lilou’s Crush. Blogeissa Aika kypsä äidiksi ja Bättre liv kirjoittajan henkilöllisyys ei tule selville, mutta kuvien suhteen lapset ovat pääosassa. Nyt äkkiseltään ei tule mieleen yhtään blogia mieleen, joissa kirjoittajan ja lasten molempien kasvot olisivat salassa. 

Tämä lähestymistavan pohtiminen on saanut pohtimaan myös koko blogin tulevaisuutta ja tarkoitusta. Blogihan on perustunut matkaamme hankkia lapsia. Nyt nämä murut ovat kainalossa ja jälkellä on sijaissynnytyksen suhteen enää paperitöitä ja lakikiemuroita, mutta toki myös matkamme kotiin, kokonaiskustannusten laskeskelu ja niin edelleen. Olen tykännyt bloggaamisesta enemmän kuin alunperin uskoinkaan. Se on ollut valtavan terapeuttista ja opettavaista, puhumattakaan kaikesta tuesta, myötäelämisestä, mutta myöskin saamastani kritiikistä. Mielelläni siis jatkaisin kirjoittamista, mutta heitin pöydälle myös ajatuksen blogin lopettamisesta.

Tulevaisuudessa aiheet pyörisivät lähinnä kaksoselämän ihmettelemisestä ja ajatus kaksosista bloggaamisesta ilman kuvia itse kaksosista tuntuu hieman oudolta…  Olen lukenut jostain lapsien kuvien tuovan lisää lukijoita, ja kyllähän suloiset kuvat pikkuisista herättävät ihastusta ja itsekin katselen hymyssä syin iloisia, värikkäitä kuvia blogilapsien puuhailuista. Perhebloggaajalle lapsien esiintyminen voi tarkoittaa myös lisätienestejä lastenvaatteiden tai muiden tuotteiden mainostamisella. Itselleni bloggaaminen on puhtaasti omien ajatusten julkituontia ilman minkäälaista tarvetta suureen lukijamäärään tai kaupalliseen yhteistyöhön. Mutta käsi sydämellä – enhän sitä myöskään vastustaisi (siis uusia lukijoita taikka sopivaa kaupallista yhteistyötä).

Joka tapauksessa, olen päättänyt, että toistaiseksi julkaisemani kuvat ja video tulevat olemaan ainoat tunnistettavat kasvokuvat pikkuisistamme. Aion jatkaa bloggaamista (jee!) ja sormet syyhyävät päästä kertomaan lisää pikkuisten elämästä, mutta kuvien suhteen lapset tulevat olemaan enemmän taka-alalla. Toivottavasti saan postauksiin tunnetta muilla fiiliskuvilla kuin suoranaisilla kasvokuvilla. Toki myös fakta, että bloggaan suomeksi suomalaisille ja itse asumme toisessa maassa tuo oman turvavyöhykkeen lasten yksityiselämän suhteen. Tämä päätös on voimassa toistaiseksi, pidätän kaikki oikeudet muuttaa mieleni. 🙂 Toivottavasti ymmärrätte päätökseni ja pysytte mukana tulevaisuudessakin.

Olisi mielenkiintoista kuulla myös muiden perhebloggaajien ajatuksia asiasta! Miten te aihetta lähestyitte ja kuinka päädyitte nykyiseen ”malliinne”?

—-

I have been thinking about the blog and showing the pictures of our little ones. I have taken the decision that the already posted photos and video are the only ones showing their faces. I will continue blogging but the babies faces won’t be shown, this to protect their privacy. I hope you understand. 🙂