Tag: ahdistus

”Et pakene mua vaikka oon monsteri Sä rakastat mua kun vihaan itseeni Kun mä stressaan, että en saa yöunia Sillon sä kerrot mulle iltasatuja   Ku sä oot siinä ei oo olemassa mörköjä Sulle mä riitän sillon kun mä en yritä Sä saat mut uskomaan et ei oo hätää, ei oo hätää ku sä oot […]

Minulla oli tänään lääkäriaika. Mun hoitava lääkäri on maailman ihanin. Hän on todella ammattitaitoinen ja minä pystyn luottamaan häneen. Hän osaa aina kertoa hyvin oivaltavasti ja seikkaperäisesti minulle tilanteestani. Hän luo uskoa ja toivoa. Saan ymmärrystä ajatuksiini, tunteisiini ja reaktioihini. Saan ymmärrystä tilanteeseeni kaikenkaikkiaan. Tiivistetysti se kipsi tai toisinsanoen suojakuori on päälläni tai ympärilläni niin […]

Näin viime yönä unta, että kaduin eropäätöstä. Aloin herätessäni pohtia, tekikö päätöksen masennus vai minä? Ja jos ratkaisun tekikin masennus, silloinhan kaivan itselleni vain syvempää kuoppaa. Silloin en ole tehnyt viisasta valintaa. Minulle sanottiin jo aiemmin, että suuria päätöksiä ei pidä tehdä sairaana. Ei tässä tilassa. Mutta entäpä, jos se on oikea ratkaisu siihen suuntaan, […]

Olen hikoillut öisin niin paljon, että petivaatteet ja yöasu on olleet ihan litimärkiä. Nyt ei ole edes tehty hetkeen mitään lääkemuutoksia. Kai se on tämä henkinen stressi ja paine. Viime yön yritin nukkua vain ohuella pellavaviltillä, mutta sitten heräilin, kun mua paleli niin paljon. Ja silti olin myös hikoillut. En tiedä oikein mikä peitto olisi […]

Jotta mä nousen aamulla sängystä ylös, laitan kellon soimaan aikaisin, ja menen aina johonkin. Mun on keksittävä ja suunniteltava jokaiselle päivälle tekemistä, mieluiten niin, että heti aamusta on jo jotain. Pitää päästä liikkeelle. Ja kun tiedän, että sängyn pohjalle jääminen ei ole ratkaisu, eikä se helpota valmiiksi niin ahdistavan raskasta oloa. Toiminta lisää toimintaa. On pyrittävä pitämään […]

Viisi naista, sata elämää on toukokuussa 2016 ilmestynyt kirja, jossa viisi traumaperäisestä dissosiaatiohäiriöstä kärsivää naista avaa omaa maailmaansa. Pääsin kyseisen kirjan omalle blogisivustolle vieraskirjoittajana kirjoittamaan myös oman tarinani, omat kokemukseni dissosiaatiosta ja sen tuomista hankaluuksista. Read it, teksti on tuttuun tyyliini kaunistelemattoman avointa!  

En saa yhteyttä tunteisiini. Ympärilläni oleva maailma menee jotenkin joko liian nopeasti tai aivan liian hitaasti. Ihan kuin oma elämä lipuisi laineita pitkin, muttei itse voi oikein vaikuttaa mihinkään. Tavallaan tuntuu siltä, kuin eläisin jonkun toisen elämää. Herään joka aamu toivoen, että kaikki olisi paremmin. Herään siinä uskossa, että jonakin aamuna voin herätä rinnassa läikehtien […]

”Päät kääntäkää Hauras ja niin alastonKulkija tuoVielä vain tyttönen onKevyet kädetkinHäntä voi satuttaaKun on ihoton Pintaansa vailla se on suojatonKutokaa, kutokaa, kutokaaSilkkistä ihoa valmistakaaKutokaa, kutokaa, kutokaa Mustelman saaKatseesta, huudosta viisTurtunut joKipujaan on kantamaanSuuressa vaarassaHänen sielunsa onKun on ihoton Pintaansa vailla se on suojatonKutokaa, kutokaa, kutokaaSilkkistä ihoa valmistakaaKutokaa, kutokaa, kutokaa Tarkkaan arvioikaa paksuudet lankojenEttei kadottaisiHerkkyyttään tyttönenSuojaa […]

Tänne kuuluu (yllättäen) aikalailla vaan tyhjyyttä. Silkkaa tyhjyyttä. Yritin aamulla syödä. Keittää kahvia. Oksetti. En tuntenut mitään. En mitään positiivisia tunteita. Ennen aamukahvi oli yksi päivän parhaimmista asioista. Söin, mutten muista siitä mitään. En edes muista tehneeni koko aamupalaa. En tunne positiivisten tunteiden lisäksi itseäni. Kaikki on vaan outoa, koko elossa oleminen. Pelkään koko ajan, […]

”Toivon sinulle, minulle ja ihan jokaiselle viisautta kuunnella oman sydämen ääntä ja elämän johdatusta. Rohkeutta päästää irti silloin, kun tiedämme, että se on totuus, jota on seurattava. Luottamusta siihen, että vaikka välillä elämä ottaa sinulta kaiken, se tekee sen vain antaakseen sinulle kaiken.”