Tag: kuulumisia

Eksyin eilen lenkillä vahingossa Keskuspuistoon. Älkää kysykö miten, mutta poikkesin pahasti normaalilta lenkkeilyreitiltäni. Yhtäkkiä hoksasin olevani keskellä metsää. Joka puolella puita. Ensin minut valtasi pakokauhu. Tähän kyseiseen metsään en ole pystynyt mennä vuoteen. Siellä me kävimme (ollessani päiväosastolla) joka tiistai kävelyllä ja katsomassa hevosia. Ne tutut maisemat, se tuoksu, muistot… Ne vyöryi päälle hyökyaallon tavoin. […]

Pimeimmästä mustasta ylös taas. Mun on tehnyt mieli viime päivät kirjoittaa ja purkaa tunteitani ja tuskaani tänne, mutta olen antanut sen sijaan asioille hiukan aikaa ja pölyn laskeutua. Vielä toipumisen tiellä matkaavalle kaikenlainen ylimääräinen kuormitus tai draama aiheuttaa aika nopeasti takapakkia. Riippuu tietenkin tilanteista ja asioista, mutta pääasiassa ne hidastavat, ovat normaalia suurempia vaikeuksia ja […]

Viime viikkoihin on mahtunut paljon naurua. Paljon ystäviä. Viiniä. Liikaa pizzaa. Aamuun saakka valvottuja öitä. Hassuja kohtaamisia. Outoja kommelluksia.  Tämän kaiken jälkeen on iskenyt ahdistus. Masennus. Ja ne on iskeneet lujaa takaisin. Enkä väitä, ettäkö se olisi tuoksi ”hauskaksi ajaksi” jonnekin kokonaan kadonnut, ei. Eihän se niin menekään, että parantuisin silmänräpäyksessä, vaikka suuria harppauksia loppukeväästä […]

Heippa vaan pitkästä aikaa! Tässä on tullut vahingossa tällainen kuukauden mittainen tauko. Kirjoittamiseen ei ole ollut samanlaista motivaatiota eikä oikein aikaakaan. Olen muuttanut ja se kaikki muuttoon liittyvä härdelli on vienyt pitkälti kaiken ajan. Mutta, nyt muutto on ohi, olen lomalla ja minulla on oikeastaan vaan aikaa. Ja jostain iski himo kirjoittamiseen (tosin en tiedä mitä tästäkään tulee […]

Tänään koin huonommuutta ja arvottomuutta.  Jouduin töissä sellaiseen tilaan ja tilanteeseen, että en yksinkertaisesti jaksanut / pystynyt / kyennyt / selvinnyt. Kuormittuneet aivoni tekevät välillä totaalisen tiltin. Useimmiten pikkutarkka konetyöskentely saa sen aikaan, mutta joskus ihan vaan se, että on ihmisten seurassa, koettaa keskittyä moneen asiaan yhtä aikaa tai ihan vaikka vain yhteen. Kuten tänään, […]

Nukuin tänään pommiin. Menin illalla nukkumaan niin, että puhelin oli viereisellä tyynyllä. No, se oli ilmeisestikin yöllä mun nukkuessa pyörinyt peittojen mutkaan ja en sen vuoksi kuullut kellonsoittoa ja herännyt. Menin terapiaan pahasti myöhässä, mutta tietenkin on pääasia, että menin. Mulla on ollut ihan aamusta asti paha dissosiaatiotila päällä. Sain onneksi terapiaistunnolla kyyneleet virtaamaan, joka […]

Eilisen postaukseni (kenties) lukeneena ymmärrät, että olen juuri nyt äärimmäisen väsynyt. Olen ollut koko päivän jonkinasteisessa dissotilassa ja syystä. Tuo disso, ts. ”sulkutila” iskee helposti edelleen jonkinasteisena päälle, kun on niin vaikeita tunteita käsiteltävänä. Niinkuin nyt on. Tänään on myös vaikea päivä. Minulla oli varattu aamuksi aika viimeistä kertaa minua hoitavalle lääkärille. Organisaatiomuutosten vuoksi oma lääkärini […]

Kuulen usein, että olen rohkea avoimuuteni kanssa, mutta se on ainoa keino olla rehellisesti minä. Olla auki. Paljaana.  Joskus avoimuus, kiltteys ja hyväuskoisuus kosahtaa kuitenkin omaan nilkkaan, niinkuin nyt on käynyt. Edelleenkin tahdon optimistisesti uskoa ihmisistä pääasiassa hyvää. Luottaa, päästän helposti lähelleni, haluan olla apuna, olla tukena, olla olemassa, olla toista varten, joskus jopa koen […]

Tämäkin on vaihe – sanotaan. Erilaisia vaiheita. Jatkuvasti. Onhan elämä sellaista kai ihan ilman mitään tällaistakaan. Vaiheita. Jatkuvaa muutosta. Nyt elän taas sellaista kummallista rutiinittomuuden, jaksamattomuuden, motivattomuuden, kipuilun vaihetta. On vaikea pitää kiinni mm. unirytmeistä. On vaikea pitää kiinni velvollisuuksista tai hoitaa tärkeitä asioita. Vaikea pitää kiinni mistään. Mieluummin pakenen. Nyt tuntuu, että on liian vaikea kohdata asioita. […]