Nyt tiedän, miksi autoissa on ne rivat matkustajien ovien yläpuolella. Tiedätkö, ne pienet kädensijat, joista voi ottaa kiinni? Olen vakuuttunut, että ne on tehty autoihin Uudessa-Seelannissa ajamista varten. En ole koskaan ollut ralliauton kyydissä, mutta pääsin aika lähelle samaa fiilistä puristaessani kädensijaa mutkaisella tiellä matkalla Whangamomonaan.

Vannon, ettei koko matkalla ollut yhtään suoraa tienpätkää, ja kurvit olivat niin tiukkoja, että kiinni oli pakko pitää. Tunnin matka kävi hyvästä treenistä jännittäessäni kaikkia lihaksia pysyäkseni omalla paikallani. Silmiä teki mieli pitää välillä kiinni, että välttyisi näkemästä vuoristotien reunalla kulkevaa satojen metrien rotkoa samalla kun seitsemänkymppinen bonusvaari päästeli nelivedolla menemään kapeita teitä pitkin kuin Kimi Räikkönen. Onneksi ”unohdettu valtatie” (Forgotten World Highway) on nimensä mukaisesti myös melko hiljainen, eikä matkalaisten tarvinnut pelätä ruuhkaa tai vastaantulijoita.Mana-Nui Motel

Uusi-Seelanti on road trip-paratiisi. Suurimman osan reissustamme olimme tien päällä, eikä kertaakaan tullut sellaista fiilistä, että autossa istuminen olisi puuduttanut. Henkeäsalpaavat maisemat pitävät autoilijan mielenkiinnon yllä. Joka puolella on paljon ihmeellistä nähtävää, ja vaikka ajaminen on paikoin hidasta, nauttii autolla matkustamisesta Uudessa-Seelannissa selkeästi enemmän kuin esimerkiksi tylsässä kotimaassa. Toki tähän vaikutti myös se, että meille sattui muutamaa sateista päivää lukuun ottamatta loistavat autoilukelit.

Marraskuu onkin mainio kuukausi matkustaa Uuteen-Seelantiin, sillä kelit ovat kohdallaan, ja varsinainen sesonki ei ole vielä alkanut. Kaikkialla on mukavan väljää ja ruuhkatonta. Tosin vastaantulijoista noin puolet näytti olevan turistien suosimia pieniä pakettiauton näköisiä matkailuautoja, joten ihan yksin ei tarvitse matkata. Suomalaiselle autoilijalle Uusi-Seelanti on jännittävä autoilumaa myös siksi, että siellä on vasemmanpuoleinen liikenne. Mieheni mukaan uusi-seelantilaiset ovat myös surkeita kuskeja, joten tarkkana saa olla 😉

Julkinen liikenne on maassa lähes olematonta, joten jos maata haluaa kiertää, on auto oikeastaan ainoa järkevä vaihtoehto. Ennen matkaa kannattaakin vertailla autovuokrien hintoja, ja sitä haluaako majoittua matkailuautossa vai motelleissa/hotelleissa. Meidän ei tarvinnut autoa vuokrata, sillä saimme luotettavan Nissanimme mummolta lainaa. Muistaakseni lennot ostettuani sain Finnairilta jonkinlaisen tarjouksen, jolla auton olisi saanut koko lomamme ajalle (eli viideksi viikoksi) noin 600 eurolla. Ei ollenkaan paha.

Me majoituimme suurimmaksi osaksi sukulaisten luona. Motelliyöt maksoivat 120-170 nzd per yö riippuen paikasta ja ajankohdasta. Valitsimme melko edullisia vaihtoehtoja matkan varrella, jotta pysymme budjetissa. Suosittelemisen arvoisia edullisia motelleja olivat ainakin Pohjoissaaren Lakeland Resort Taupo ja  Mana-Nui Motel sekä Eteläsaaren Sails Motel ja Tussock Peak Motor Lodge. Ainoa huono motelli/hotellikokemus oli Eteläsaaren pohjoisosassa olevan pikkukaupungin Pictonin hulppealta kuulostava Picton Yacht Club Hotel, joka nimestään huolimatta oli hyvin kulunut ja rähjäinen. Tai ainakin meille sattunut huone oli huonossa kunnossa. Plussaa kuitenkin lämmitetystä uima-altaasta, jossa poika kävi viileästä vesisateesta huolimatta pulikoimassa.

Automatkoille kannattaa ottaa mukaan paitsi malttia, niin paljon juomista ja ämpäri, pussi tai muu apuväline mahdollisen matkapahoinvoinnin avuksi. Meidän perheestä kukaan ei ole erityisen huonovointinen autossa, mutta Uusi-Seelanti saa kivisimmänkin teräsvatsan hieman huonovointiseksi. Meillä oli mukana ämpäri ja pari vanhaa pyyhettä, mutta onneksi niitä ei tarvittu. Kaikilla meillä oli kuitenkin etova olo useimmilla automatkoilla, eteenkin matkan alkupuolella.

Hyviä paikallisia ruokakauppoja ovat Countdown ja New World. Molempia löytyy yleensä vähänkään isommista kaupungeista, ja molemmissa on kivan kattava ruokatarjonta. Kaupat ovat myös auki suhteellisen myöhään, joten syötävää saa vaikka kahvilat olisivat jo ehtineet sulkeutua. Kahvilat muuten sulkeutuvat teiden varsilla sekä kaupungeissakin melko aikaisin, eikä ole ollenkaan tavatonta, että useimmat paikat ovat kiinni jo viideltä iltapäivällä. Ravintolat onneksi ovat yleensä auki pidempään. Ruoka on yleisesti ottaen Suomen hinnoissa, tai jopa kalliimpaa niin ruokakaupassa kuin ravintoloissa. Toki edullisiakin paikkoja löytyy.KaikouraMount Maunganui

Nähtävää Uudessa-Seelannissa riittäisi vaikka vuodeksi, mutta jos aikaa on esimerkiksi pari-kolme viikkoa, niin kannattaa valita muutama kohde jo etukäteen. Pohjoissaarella omia suosikkikohteitani ovat upea Lake Taupo, jossa pääsee harrastamaan niin vesiurheilua, purjehtimista kuin ihastelemaan Huka Falls-vesiputouksia sekä pääkaupunki Wellington, joka tarjoaa trendikästä cityhulinaa, historiaa ja upeita maisemia. Myös Rotorua on kokemisen arvoinen geotermisine ihmeineen ja polyneesialaisine kylpylöineen. Uikkarit tosin haisevat aika pahalle kylpylän jälkeen 😀

Eteläsaaren tuntemukseni onkin hieman rajallisempaa kuin Pohjoissaaren. Ehdoton ykkössuosikkini on häikäisevän kaunis Kaikoura. Pieni kaupunki, joka tarjoaa niin mahdollisuuden uida delffiinien kanssa kuin upeat aallot surffareille. Kaikoura on mielestäni Uutta-Seelantia upeimmillaan. Toinen suosikkini on pieni vuoristokylä Hanmer Springs, jonka päänähtävyys on rentouttava Thermal pools eli kuumat altaat. Ah, voisin jatkaa tätä nähtävyyksien ylistyslistaa vaikka kuinka kauan, mutta jotta postaus ei lähde ihan käsistä, niin parempi lopetella 😀Olemme onnekkaita, että meillä on mahdollisuus, ja hyvä syy matkustaa tähän kauniiseen maahan myös tulevaisuudessa. Kuka tietää, ehkäpä muutamme tänne viettämään eläkepäiviä. Sen verran kukkaroa kuluttavaa pallon toiselle puolelle matkustaminen on, ettemme kuitenkaan tule ihan hetkeen tänne uudelleen matkaamaan.

Muita reissujuttuja: Pitkät lennot ja jet lag, Hobbiton – leffafanin ykköskohde Uudessa-Seelannissa, Hot Water Beach ja Mitä maksaa matka Uuteen-Seelantiin

Kivaa lauantaita!

* Gaston Lugan reppu saatu