Uudistunut Keski-Suomen museo tarjoaa paikallishistoriaa ja taidetta

Olin viikonloppuna Visit Jyväskylän vieraana omassa kotikaupungissani. Yksi vierailukohteistamme oli Alvar Aallon kadulla sijaitseva Keski-Suomen museo, tai kavereiden kesken KeMu. 1960 valmistunut Alvar Aallon suunnittelema näyttävä museorakennus on ollut remontissa, ja pääsimme nyt ensimmäisten joukossa kurkistamaan uudistuneeseen KeMuun. Ja vaikka en itse ole kotoisin keski-Suomesta, olen kuitenkin asunut täällä jo kohta 18 vuotta, ja tunnen itseni hyvinkin jyväskyläläiseksi, ja Seminaarinmäen omakseni. Hävettää myöntää, että tämä oli ensimmäinen vierailuni Keski-Suomen museoon.

Museorakennus on tyylikäs ja Aallon näköinen. Rakennus tuntuu Jyväskylän yliopiston rakennuksia monta vuotta kolunneena ihmeellisen tutulta. Muotokieli on monin paikoin samaa kuin yliopiston Aallon suunnittelemissa rakennuksissa. Museosta löytyy kolme kerrosta, joista jokaisessa on eri näyttely.

Alimmassa kerroksessa on tällä hetkellä jyväskyläläisen Miljoonasade yhtyeen näyttely Miljoonasade – suomirokkia ja kasvukipuja. Pieni näyttely on hauskasti rakennettu, ja siinä pääsee suomirokin tunnelmaan. Näyttelyssä soi taustalla asiaankuuluvaa musiikkia, ja taustalla pyörii taltiointi Miljoonasateen festarikeikalta. Miljoonasade ei kuulu omiin suosikkibändeihini, mutta näyttely oli mukaansatempaava ja kiinnostava! Luulin jostain syystä, että bändi on Tampereelta 🙂

Museon toisesta kerroksesta löytyy pala keskisuomalaista historiaa Keskisuomalaisuutta etsimässä -näyttelyn muodossa. Näyttely kuljettaa katsojaa 1800-luvulta nykypäivään. Erityisen kiinnostavaksi näyttelyn tekee videokollaasi tutuista Jyväskyläläisistä paikoista, joissa ensin näytetään, miltä paikka näytti 1800-luvulla, ja sitten paljastetaan, miltä se näyttää nyt. Tutut paikat näyttävät entisaikaan niin erilaisilta! 1800-luvun Jyväskylää ei tunnistaisi samaksi kaupungiksi.

Arvaatko, mikä tuttu jyväskyläläinen paikka on tuossa yllä olevassa kuvassa? Melko komea näyttämö, eikö?

Taiteen ystävänä museon kolmas kerros oli eniten mieleeni. Rakastan kuljeksia rauhassa taidemuseoissa, ja imeä itseeni taideteosten herättämiä tunteita. Taidemuseoissa on ihan omanlaisena tunnelma ja arvokkuus. KeMussa esillä on tällä hetkellä häikäisevän hieno Dominoefekti näyttely. Näyttely on kiinnostava läpileikkaus niin vanhempaan kuin uudempaankin keskisuomalaiseen taiteeseen. Nimi Dominoefekti tulee Keski-Suomen kulttuurirahaston tavoitteesta tukea nykytaiteilijoita, ja tämän tukeamisen ansiosta on syntynyt positiivinen dominoefekti – niin vanhempi kuin uudempikin taide tulee tunnetuksi.

Kolmannen kerroksen upeat pyöreät kattoikkunat luovat tilaan ainutlaatuisen miljöön. Olisin voinut ihastella tilaa ja taidetta useamman tunnin! Tänne on päästävä pian uudestaan! Ainoana miinuksena KeMusta sanottakoon, että näyttelyn kieli oli vain suomeksi. Jos menemme koko perheenä tutustumaan KeMuun, on mieheni vaikea saada näyttelystä kaikkea irti kielimuurin vuoksi. Toivotaan, että KeMuun on tulossa tulevaisuudessa myös englannin kieliset selosteet, jotta Jyväskylässä vierailevat vieraskielisetkin vieraat pääsevät nauttimaan näyttelyistä.

Suosittelen Keski-Suomen museota vierailukohteena kaikille, niin keskisuomalaisille kuin Jyväskylässä vierailevillekin. Museo on auki tiistaista sunnuntaihin kello 11-18, ja löytyy osoitteesta Alvar Aallon katu 7.

Lue myös: Jyväskylän designkohteet kartalla, WayOut Jyväskylä – onnistuiko pako?

Kulttuuri Museot ja näyttelyt

En seuraa sua enää (somessa)!

Aina, kun laitan kuvan itsestäni instaan, katoaa paljon seuraajia.” Näin kertoi eräs bloggaaja instassa hetki sitten. Jäin miettimään tätä kummallista somekäyttäytymistä. Toki some seuraajia tulee ja menee, oli kuvat ja tarinat kuinka laadukkaita ja mielenkiintoisia tahansa, mutta silti jäin miettimään. Miksi kuvat bloggaajasta/instaajasta ärsyttävät? Miksi täytyy lopettaa seuraaminen?

Oma kokemukseni instan puolelta on se, että jos julkaisen kuvan itsestäni (kuten aika usein teen), saa omakuvani enemmän tykkäyksiä kuin esimerkiksi ruokakuva, kukkakuva tai maisema. Oma brändini on henkilövetoinen, ja minua seuraavat seuraavat minua varmasti osittain tyylin vuoksi. Seuraajat odottavat näkevänsä kuvia minusta ja tyylistäni. En ole kokenut, että seuraajat häviäisivät sankoin joukoin, kun kuvani lävähtää ruudulle. Uskon, että minunkin pärstäni ärsyttää jota kuta, mutta ei ilmeisesti niin paljon, että painaisi ”lopeta seuraaminen” nappulaa. Sen sijaan, jos en julkase mitään useaan päivään, alkaa seuraajamäärä huveta.

Kuvat minusta, ja henkilökohtaiset tarinat tuntuvat päin vastoin kiinnostavan ihmisiä. Mitä henkilökohtaisempi juttu, sitä enemmän kiinnostusta se herättää. Itsekin tykkään, että omakuvat lisäävät kiinnostavuutta, ja tuovat instaajan persoonaa esiin. On kiva nähdä, miltä toinen näyttää myös siinä tapauksessa, että instatili suuntauu johonkin muuhun kuin henkilöbrändiin. Mutta onko kuitenkin niin, että, jos instani olisi suuntautunut lähinnä esimerkiksi ruokakuviin, oman kuvan julkaiseminen tuntuisi seuraajista erikoiselta, ja jotenkin asiaan kuulumattomalta. En tiedä, mutta voin vain arvailla. Silti minusta tuntuu kummalliselta, että joku kokee kuvan henkilöstä niin itseä häiritseväksi, että päättää lopettaa henkilön seuraamisen. Miksi ei vain skrollaa eteenpäin, jos joku tietty kuva ei niin innosta. Ärsyttääkö persoona tai ulkonäkö?

Tuntuu kuin seuraamisen lopettaminen olisi jonkinlainen mielenosoitus tai kannanotto. Et kelpaa. Olet ruma tai ärsyttävä. En halua nähdä kuviasi somessani. Sinussa on jotain vikaa. Pysyttele vain kissakuvissa.

Kun kyselin instaseuraajiltani eilen, haluavatko he nähdä instassa kuvia henkilöstä instatilin takaa, vai mielummin kuvia muista asioista, vastaus oli täysin yksimielinen. Kaikki 53 äänensä antanutta olivat sitä mieltä, että persoonaa peliin vaan. Ihmiset kiinnostavat ihmisiä. Toki otanta on varmasti puolueellinen, sillä omat seuraajani oletettavasti haluavat nähdä kuvia minusta ja muistakin instaajista. Jos asiaa kysyisi luontokuviin suuntautuneen instatilin seuraajilta, vastaus voisi olla toinen. Mielipidettä kysellessäni instassa, sain muutaman viestin, jotka tukevat alkuperäistä ilmiötä. Muutama instaaja ilmoitti, että heille käy samoin. Aina, kun he laittavat kuvan itsestään instan feediin, seuraajia katoaa.

Kuvat: Hanna

Vaikka jokainen saa päättää, ketä seuraa somessa, tuntuu henkilöön kohdistuva seuraamisen lopettaminen jotenkin julmalta. Mitä sinä olet mieltä?

Lopetatko sinä instassa seuraamisen, jos törmäät kasvokuvaan? Tykkäätkö nähdä kuvia henkilöistä, vai mielummin jostain muusta aiheesta? Ärsyttävätkö kuvat instaajasta? Ja jos ärsyttävät, niin miksi?

Mitä sinä luulet, miksi ihmiset tuntuvat lopettavan seuraamisen instassa, jos ruutuun ilmestyy kuva instaajasta? Onko se kateutta, vai jotain muuta?

Lempeyttä päivääsi!

Lue myös: Yllättävä urahaave – olisiko minusta yrittäjäksi?

Puheenaiheet Ajattelin tänään Päivän tyyli