Kirppishaukkana luokses pompin. Jos uskoo ihmisiä ja heidän neuvojaan, niin kenkiä ei pitäisi ostaa kirppikseltä. Koska olen kapinallinen ja sen lisäksi vielä tyhmäkin, niin minä ainakin ostan. Ykshailee onko jollakin ollut ties mitä matoja tai silsaa. Ja kengätkin ovat muotoutuneet jonkun toisen ihmisen jalan mukaan.

Olen ostanut viininpunaiset Pertti Palmrothin kengät Tallinnan Humanasta. Ne ovat vähän linttaan astutut ja kovia kokeneet, mutta sain ne uuteen eloon vähän lankkaamalla. Sitten jo viime kerralla löysin nahkaiset Converset. Ne ovat ihan hyvät.

Viime viikolla löysin Jyväskylän Fidasta käyttämättömän näköiset Aaltosen Grazie nilkkurit. Ne olivat 70% alessa. Ja nyt eilen löysin Vaasan uudistuneelta ja muuttaneelta SPR-kirppikseltä pinkit Converset 3:lla eurolla. Nauroin niitä Converseja kotosalla, kun niissä oli ihan eri koko merkinnät kummassakin kengässä. Toisessa oli 38 ja toisessa 3yhdeksän. Onneksi osui oikeaan jalkaan se suurempi, kun se oikea jalka on hieman vasempaa suurempi. Oikeissa aidoissa Converseissahan on ruskeat pohjat. Tiedän, kun minulla on korkeanilkkaiset sekä mustana että valkoisena. Näissä pinkeissä on valkoiset pohjat. Haha! Mutta tuskin kukaan huomaa eroa aidon ja feikin suhteen, sillä kukapa nyt niin tarkkaan katsoon. Luotan siihen, että tuttavani eivät osaa katsoa. Kun he eivät kerran edes tiedä, mikä on Linkedin, niin tuskin tietävät, mitkä kengät ovat Converset.

Ikävää, että kopiointia on suosittujen merkkien parissa. Mutta kyllähän Zara ja Benettonkin kopioivat kalliiden muotitalon luomuksia. Ja minä kopioin tuttavieni tyyliä, kun näen jotakin mukavaa heidän päällään. Monet Hennes&Mauritzin puserot on haettu tuttavien perässä. Ja Niken hupparit on ostettu ja Freen- lenkkarit, kun heillä ne olivat. Minähän olen Copycat!

Joo, että tällaisia löytöjä kirppiksiltä tällä kertaa. Mustat nahkakengät ehkä 80-luvulta, noin 5 euroa, Fida Jyväskylä. Feikit Conssit SPR Kirppikseltä Vaasasta kolmella eurolla. Niken Free lenkkarit kolmella eurolla Comboliinasta Vaasasta.

Ihme on tapahtunut! Olen saanut työn. Onneksi poistun täältä ruikuttamasta työttömyyden kiroista. Elämäni on ehkä pelastettu köyhyydeltä viideksi kuukaudeksi. Aamulla kyllä, kun lähdin työhaastatteluun, hoin itselleni, että se on mun työ. No ei se ihan niin mennyt. Jäin kakkoseksi, joku muu sai sen vakituisen paikan. Minulle tarjottiin viiden kuukauden paikkaa. Se oli piilotyöpaikka. Näin niitä paikkoja löytyy yllättävästi. Pääsin osastonsihteerin sijaiseksi. Voiko onnellisempaa päivää olla?

Osastonsihteerin työ nyt ei ole laskentatoimea nähnytkään, ehkä, mutta ei se mitään. Se on tosi arvokas paikka minulle, joka ei hallitse kymmensormijärjestelmää. Olen niin kuin miljoonat kerrat systeemiä opetellut, mutta kun ei luonnistu, niin ei. Nyt mun on pakko tehdä niitä näpyttelyharjoituksia joka päivä, muuten en osaa kyllä kirjoittaa mitään potilaspapereita. Ja minähän häpeän, jos en jotakin osaa. Pakko nyt vain osata, että ei joudu sitten pilkan kohteeksi. Tiedä noista naisista, kenen hampaisiin seuraavaksi joutuu.

Ja nyt pidän suuni kiinni työyhteisössä. Mihinkään vispilänkauppaa en lähde mukaan, en mihinkään juoruiluun, en kiusaamistapauksiin. EN MIHINKÄÄN. Nyt mun on pakko näyttää olevani sopuisa yhteistyökumppani, kun sain näin hyvän mahdollisuuden tutustua uuteen ammattiin.

Onni olkoon osanamme elämämme retkellä, kaikki pienet nallet lähellämme rutistuksen hetkellä.

Tv. onnellinen työtön