Joskus jos en pääse eroon pakkoajatuksista, laulan niiden päälle. Parhaiten toimii lyhyet ja ytimekkäät rallatukset, kuten ostakaa makkaraa. Itselläni pakkoajatukset ovat kehämäisiä, aivoihin syvälle urautuneita hiihtolatuja, joten saan hyvin laulettua niiden päälle. Makkaralaulu on siitä sopiva, että siinä on kolmen tavussa sanoja OS-TA-KAA (3) MAK-KA-RAA (3), MAR-KAL-LA (3) JA (+1) KAH-DEL-LA (3) JO (+1) PAL-JON […]

Pakko-oireiluni takana ei ole ollut pelko hylätyksi tulemisesta, ei edes torjunnasta. Toki kummatkin ovat kivuliaita kokemuksena, mutta minun ydinpelkoni ei ole sitä, että jään yksin. Tänään tunsin sen ihan selkeästi: minä pelkään että tuhoudun! Muserrun rusinaksi, en jaksa enkä kestä, en kertakaikkiaan pysy hengissä, koska kukaan ei auta minua. Siellä rituaalipanssarin takana on ollut tunne […]

”Mentalisaatiossa eli mielentämisessä on kyse siitä, että ihminen kykenee näkemään itsensä ja toisen olentoina,joilla on omat halunsa, uskomuksensa ja päämääränsä. Mentalisaatiokyvyn ansiosta ihminen pystyy ennakoimaan omia ja toisen reaktioita erilaisissa tilanteissa ja pystyy säätelemään omia tunnetilojaan. Puutteellinen mentalisaatiokyky tekee ihmisen elämän arvaamattomaksi ja sellaiseksi,jota on vaikea hallita ja hillitä.” ”Mentalisaatio tarkoittaa siis yksilön kykyä pohtia […]

Luen nyt Riitta Suvanto-Witikan opusta ”Työkirja pakko-oireiden hoitoon”. Olen päässyt sivulle 88, enkä ole oikein mistään samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Itse asiassa koko kirjan lapsekas tyyli ja kirjoittajan tapa kertoa ”riiviöstä” nimeltään OCD, on minusta loukkaava. Kirjan perusteella uskallan väittää, että Suvanto-Witikka elelee täysin eri todellisuudessa kuin traumataustainen ihminen. Suoranaista ärtymystä herättää kirjoittajan näkemys, jonka […]

Amsterdamin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan turvattoman kiintymyssuhteen ja OCD:n välillä on tosiaan yhteys, ihan niin kuin olen uumoillutkin. Meta-analyysi ehdottaa, että ”pakko-oireisen häiriön kognitiivispohjaiseen käyttäytymismalliin perustuvaa tulkintaa laajennettaisiin kiintymysteorialla valottamaan sairauden taustalla olevia mieliala- ja kehitystekijöitä.” ”Kognitiiviseen käyttäytymismalliin perustuvan teorian mukaan potilaat saavat OCD-oireita, koska he tekevät katastrofaalisia johtopäätöksiä mieleen tunkeutuvista ajatuksista. Näiden kognitiivisten harhojen […]

Itse olen sitä mieltä, että kaikella mitä ihmisen mielessä tapahtuu, on jokin funktio. Omasta mielestäni siis kaikki mielenterveyshäiriöt tai ”mielisairaudet” ovat mielen keinoja sopeutua ympäristöön. OCD on pitänyt minut hengissä, dynaamisena ja osana tätä yhteiskuntaa. Siitä on ollut minulle paljon hyötyä kaaoksen keskellä. Pakko-oireilun avulla: olen sitonut sietämättömän ahdistukseni johonkin konkreettiseen; käteni saattavat olla puuttellisella […]

Omien neuroosieni ytimessä on kohtuutonta syyllistämistä, täysin tarpeetonta nöyryyttämistä, aggressiivista uhkailua ja eri asioilla pelottelua. Näitä olen joutunut ottamaan vastaan kotiseinieni sisäpuolella, eikä minulla ole ollut oikeutta protestoida tai puolustaa itseäni. Itseasiassa minun on pitänyt rakastaa perheenjäseniäni, koska noh se nyt vaan kuuluu asiaan. Omaa perhettään piti rakastaa, vaikka samat ihmiset alistivat, vähättelivät, pilkkasivat, syyllistivät […]

”Kehityspsykologi Erik H. Erikson on luonut ihmisen kehitystä ja elämänkaarta koskevan psykologisen kehitysteorian. Erikson on yhdistänyt teoriassaan kokonaisuudeksi eri kehitysvaiheiden biologiset, psyykkiset ja sosiaaliset osa-alueet. Vauva- ja lapsuusiän kehityskriisien käsittelyllä on suora vaikutus myöhempien kehityskriisien kohtaamiseen. Aiempien kehitysvaiheiden onnistunut käsittely auttaa myöhemmissä kehityskriiseissä ja vastaavasti epäonnistuminen vaikeuttaa suoriutumista uusista kehitystehtävistä.” x – – x  – […]

Kuvittelin pelkääväni hylätyksi tulemista, mutta se ei taida ollakaan ydinpelkoni. Minä vietän melkein kaikki vapaa-aikani yksin ja olen sitä tehnyt ihan lapsesta asti. Jos olen hyvällä tuulella ja uteliaalla mielellä, minulla on todella mukavaa itseni kanssa. Olen hyvä viihdyttämään itseäni ja keksimään virikkeitä. Ihmissuhteissani taidan hylätyksi tulemisen sijaan pelätä kostoa, jonka tarve viriää siitä, että […]

Olen oppinut elämäni aikana, että tietyistä (kielletyistä) tunteista seuraa aina jotain ikävää omalta kannaltani, joten olen ehdollistunut pelkäämään omia tunteitani – ne ovat olleet vaarallisia! Ja edelleenkin minulla on tämä sama kokemus; kiukkua, surua, eikä pettymystä ei todellakaan kannata näyttää avoimesti. En siis pelkää likaa, bakteereja tai edes viruksia, minä pelkään omia tunteitani! Ärtyneisyydestä seuraa […]