Näyttävät korvakorut miellyttävät
Joskus 1980-luvulla käytin paljon näyttäviä korvakoruja. Silloinhan kaiken piti olla suurta ja näyttävää. 1990-luvun taittuessa loppupuolelle tuli minimalismi, ja näyttävät korvakorut saivat jäädä. Viimeisen pari, kolme vuoden aikana ovat taas näyttävät korvakorut miellyttäneet silmiäni ja olen alkanut haalia niitä.
Minulla ei ole ollut koskaan reikiä korvanlehdissä. Sen vuoksi korvakoruissani pitää olla ruuvi- tai klipsikiinnitys. Tämä on tietynlainen haaste, sillä sellaisia ei ole niin paljon myynnissä.
Jos jossain näen minua miellyttävät näyttävät korvikset, joissa ei ole läpikorvankiinnitystä, ostan ne (en tietenkään KAIKKIA).
Koska nykyisin käytän aika vähän kaulakoruja, korvakorut ovat hyvä tapa koristautua, saada vaihtelua asuihin.
Uudet löydöt
Piipahdin viime lauantaina Kansallismuseon puistikossa pidettävässä vintage-myyntitapahtumassa, jossa yksityiset henkilöt ja liikkeet olivat myymässä aarteitaan. Sadetta uhmaamalla kiertelin kojuja tavoitteena löytää yhdet näyttävät korvakorut.
Kuinka ollakaan: heti kolmannen kojun pöydällä oli iso määrä klipsi- ja ruuvikiinnikkeisiä korvakoruja – ja aika monet myös näyttäviä. Menneinä vuosikymmeninä tuollaisia kiinnityksiä käytettiin nykyistä enemmän.Sen vuoksi tällaiset vintagemyyntitapahtumat ovat hyviä paikkoja bongata tällaisia korviksia.
Valitsin tamperelaisen Vintage Garden -kojun tarjonnata kolmet korvikset.
Nuori koruntekijä Inka
Kun kävin Raili Hulkkosen luona meikissä, hän kertoi teini-ikäisen tyttärentyttärensä alkaneen tehdä koruja. Raili näytti Inkan Design by Inka -Instagram-tilin kuvia. Viime viikolla sitten laitoin Inkalle viesti kysyen, tekisikö hän minulle korvikset. Inka kyseli vähän väri- ja muita toiveita.
Tänään nämä teettämäni korvikset tulivat postitse. Yksinkertaisen kauniit. Värit ja malli just sellaiset kuin halusin.
Kunhan paranen koronasta, otan nämä heti käyttööni.
Aikaisempia löytöjä
Kuten kerroin, aikoinaan käytin paljon korviksia. Jostain syystä olin kuitenkin lahjoittanut niitä pois niin, että vain yhdet olivat jääneet korulaatikkooni.
Hopeanharmaat muovi-metallikorvikset ovat 1980-90 -lukujen vaihteesta. Olen ostanut nämä Düsseldorfin muotimessujen koruhallista – niin kuin monet muutkin korut ostin siihen aikaan. Käytin niitä aikoinaan todella paljon – ja nyt parin, kolmen vuoden aikana ne ovat taas olleet käytössä.
Oli hauska huomata, että samanlaiset oli myynnissä porvoolaisessa Niin mua -vintagekaupassa.
Kesän löytöjä
Tänä kesänä löysin parit kivat korvakorut. Kirkkaista ja kullanvärisistä kivistä tehdyt löytyivät edullisesti Gllitteristä. Olen saanut niistä muutamalta, tuntemattomalta henkilöltä kehuja.
Peura-aiheiset (vai onko jokin muu eläin?) bongasin Muotikuusta, ei ihan niin edullisesti, mutta ei kuitenkaan tuhottoman kalliillakaan. Nämä ovat paljon herättäneet keskustelua niinä parina kertana, kun olen käyttänyt näitä. Olen sanonut, että ostin ne siksi, että vältyin kesäloman aikana peurakolarilta, kun kolme peuraa oli tulossa tielle Vanhalla Porvoontiellä.
Eniten kehuja
Tähän mennessä eniten kehuja ovat saaneet ystäväni Kaakun (Kaarina Kokkosen) minulle tekemät nahkasolmukorvikset, jonka nahan Kaakku on ensin maalannut. Nämä korvakorut ovat miellyttävän kevyet, eivät paina eivätkä purista. Joka kerta, kun laitan ne korviini, vähintään yksi kysyy, mistä olen ostanut ne.
Kovaonniset
Klipsi- ja ruuvikiinnittelisissä korvakoruissa on yksi huono puoli: ne voivat helposti tippua. Näin minullekin on käynyt.
Nahkasulkakorviksen toinen kappale tippui todennäköisesti tipahdettuaan ensin huivin päälle ja siitä sitten maahan. Koska korvis on niin kevyt, en huomannut sitä ennen kuin tulin kotiin ja riisuin talvitakkini.
Ostin helsinkiläisestä vintageliikkeestä ihanat korvikset, jotka olivat todella kovaonniset. Heti ensimmäisellä käyttökerralla toinen korvis tippui jonnekin keskusta-Töölö -välille. Se oikeasti harmittaa, koska pidin korviksista todella paljon.
Molemmat parittomat ovat edelleen korulaatikossani. Tosin en tiedä, miksi säilytän niitä.
Kaisa