Naiselo

5.6.2026 naiselo

Silkkivaate vaatii hellää hoitoa

Silkkivaate on miellyttävä ja jopa ylellinen. Jotta siitä olisi pitkäaikainen ilo, huolla sitä huolella.

Kaikkia silkkivaatteita ei saa pestä kotona. Toisaalta monta kertaa vaate kestäisi oikean pesun, mutta valmistaja on halunnut ”turvata selustansa” kieltämällä vesipesun.

Silkkivaatetta ei pidä säilyttää pitkiä aikoja likaisena, koska lika syö silkkiä.

Jotta kotipesu onnistuisi, pitää muistaa kaksi keskeistä seikkaa: vettä pitää olla paljon ja pesuaineen pH-arvon pitää olla neutraali (7). Kannattaa siis tutkia pesuainepakkausta. Joissakin lukee isolla ”silkille ja villalle”, ja silti pH-arvo on peräti 9,5. Se on ehdottomasti liikaa, jonka ansiosta pesu jälkeen vaate ole enää yhtä miellyttävä kuin ennen pesua, vaan silkkivaate on sen jälkeen ”paperinen”. Älä syyllisty astianpesuaineen käyttöön, kun iloisella 1980-luvulla monet suosittelivat. Sekin pesee silkin koppuraiseksi.

Kaikkia silkkisiä tuotteita ei saa pestä koneessa. Jos pesumerkkinä on käsinpesu, se myös tarkoittaa sitä. Pestäessä käsin, vettä tosiaan pitää olla paljon. Eli normaalikokoinen käsienpesuallas soveltuu vain silkkisten huivien pesuun. Muille se on liian pieni: vettä ei mahdu riittävästi.

Silkkivaate ei pidä liotuksesta, vaan se pestään ilman liotusta.

Huuhtele vaate huolella, jotta siinä ei ole enää pesuainejäämiä.

Silkin ominaisuuksiin kuuluu huono värinkesto. Sen vuoksi sitä ei kannata viedä ulos kuivumaan edes pilvisellä säällä, koska silloin tulee helposti värimuutoksia niin, että etukappale voi olla erivärinen kuin takakappale.

Kun tuote on ns. silityskuiva (eli siinä on vielä kosteutta), silitä se miedolla lämmöllä. Älä suihkauttele vähän vettä kostutusmielessä, koska silkkiin jää helposti pisarajäljet. Jos tuote on jostain syystä täysin kuiva, kostuta se kauttaaltaan niin, ettei pisaroita enää erota, vaan tuote on täysin kostutettu.

Tahranpoisto

Monien tarhrojen poistaminen voi olla suhteellisen ongelmallista silkkivaatteesta, koska herkkä kuitu ei kestä kovia aineita eikä rajua käsittelyä.

Tahranpoistossa on hyvä testata ensin näkymättömään kohtaan, muuttuuko vaatteen väri. Aina kannattaa aloittaa miedoilla aineilla, esimerkiksi marseille- tai sappisaippualla. Jos käytössä on palaversiot näistä saippuoista, niitä ei pidä hangata suoraan silkkikankaaseen, vaan liottaa veteen. Näin minimoidaan värien muuttuminen.

Varmin tapa on tietysti vielä tahrainen silkkivaate pesulaan, koska niillä on sellaisia tahranpoistoaineita ja -menetelmiä, joita ei ole kotona.

Kaisa

Lue myös

Pesuainelaput, plussat ja miinukset

Mitä silkki on?

Avainsanat: Huoltovinkit, tyyli

Muoti Suosittelen Kirppislöydöt

5.6.2026 naiselo

Kesälaineita-kirja sukeltaa kampaamomaailmaan

Kesälaineita-kirja aloittaa Hanna Vellingin Kampaamo torin laidalla -sarjan. Kirja sopii hyvin kesälomalukemiseksi, onhan se hyvän mielen kirja.

Kesälaineita-kirjan (Otava) keskiössä on Kirsikka, jolla on Cherry on Top -kampaamo Helsingin Hakaniemessä. Kirsikka on kokenut, noin 50-vuotias kampaaja, joka haluaa työskennellä yksin. Hänen kampaamonsa tukijalkana ovat persoonalliset kanta-asiakkaat.

Kirjassa on mielenkiintoisia henkilöhahmoja kampaamoalan edustaja Tiituksesta ammattilehti Permiksen toimittaja Tuikkuun.

Kirsikka antaa lyhyen haastattelun Tuikulle, joka kirjoittaa jutun. Siitä saa kuvan, että Kirsikka hakee työntekijää. Tämä aiheuttaa epämiellyttäviä tilanteita.

Vaikka Kirsikka on taitava kampaaja, hän ei tunnu olevansa vahvoilla juhlakampauksien kanssa. Sen vuoksi hän ei halua tehdä niitä. Lopulta tähänkin löytyy toimiva ratkaisu.

Kirsikka on vuosia sitten eronnut poikansa isästä Fredistä. Kirsikka on ollut tyytyväinen yksinäiseen elämäänsä. Kampaamon lisäksi sisältöä tuovat poika ja tämän tyttö. Sitten Kirsikka teettää vähän pientä remonttia, jonka tulee tekemään mies, joka saa Kirsikan sydämen sykkimään, mutta eihän sitä kannata tuoda mitenkään esille.

Kirjan loppu jää avoimeksi, mitä Kirsikalle ja muille kirjan henkilöille tapahtuu. Se varmaan selviää tulevissa kahdessa jatko-osassa. Seuraava osa julkaistaan jo syksyllä.

Vaikka kirja on ns. hyvän mielen kirjoihin kuuluva, ei siinä kaihdeta vähän vakavampiakaan teemoja.

Mielestäni oli virkistävää, että keskiössä on kampaamo. En muista lukeneeni ennen siihen ympäristöön sijoittuvaa kirjaa. Kauneusalaa tuntevana mielestäni alaa tuodaan realistisesti esiin olematta kuitenkaan synkistelevän inhorealistinen.

Kirjassa vilahtaa myös Tiktok-Maisa, ja epäilen olevani sen ”esikuva”, koska kirjailija kysyi minulta tahranpoistovinkin kirjaansa varten. Olinkin yllättynyt, kun kirjan lopussa Hanna Velling kiittää minua. Enpä muista, että koskaan minua olisi mainittu kirjan lopussa olevissa kiitoksissa.

Hahmona Kirsikka on lempeä ja sympaattinen, mutta on hänellä myös oma tahto.

Hanna Velling osaa tämän genren.

Kirja on mitä parhain kesäkirja, sopivan kevyt olematta kuitenkaan ihan hattaraa. Rikas sanavarasto ja kieli ovat Hanna Velllingillä hallussa. Teksti soljuu. Tämä on hyvä vastapaino ankealle uutisvirralle. Luin kirjan lähes yhdeltä istumalta.