Kokkikerho neljälle
Ideaalimaailmassa tapaamme usein ystäviämme kauniisti katetun ruokapöydän ääressä. Meillä on kokkikerho neljälle.
Istumme pitkään, syömme alkupalaa, pääruokaa, juustoja ja jälkiruokaa. Maistelemme muutamia tarkoin mietittyjä viinejä. Olemme hyvällä tuulella ja juttu luistaa.
Sanoin, että näin tapahtuu ideaalimaailmassa.
Oikeassa elämässä suunnittelemme ja suunnittelemme ystävien kutsumista, mietimme ruokalistaakin.
Innostumme kutsuajatuksesta, mutta kun pitäisi lyödä päivämäärä lukkoon, koko homma alkaa tuntua liian isotöiseltä. Aikaa ja energiaa ei vain tunnu löytyvän moiseen urakkaan.
Siirrämme kutsuja taas johonkin tulevaisuuteen.
Harmi, sillä kaverien tapaaminen on aina niin virkistävää.
Voisiko tapaamisen toteuttaa keveämmin ja helpommin?
Mitä, jos jaettaisiin vastuu ja kustannukset ja tekisimmekin ruokaa yhdessä? Onnistuu, jos lähipiiristä löytyvät sopivanlaiset kaverit!
Kerran kuukaudessa
Meillä on asiasta kokemusta. Yhden kaveripariskunnan kanssa olemme kokanneet yhdessä jo useamman vuosikymmenen.
Syömme talviaikaan heidän kanssaan illallisen kerran kuussa, vuoroin meillä, vuoroin heillä. Aloitimme harrastuksen nuorina pareina, jolloin meillä ei ollut vielä lapsia. Sitten tuli lapsia ja me samoin kuin ystäväperhekin asuimme pitkään ulkomailla ja tapasimme toisiamme vain kesälomilla. Kokkaukset jäivät vuosiksi. Mutta sitten palasimme Suomeen ja innostuimme taas tekemään ruokaa yhdessä.
Noin päivää ennen kokkausiltaa soitamme toisillemme ja mietimme, mitä söisimme.
Jättikatkarapuja, kampasimpukoita, vitello tonnatoa, risottoa, creme bruleetä… Mietimme jotakin sellaista ruokakokonaisuutta, joka valmistuisi noin tunnissa.
Työvaiheita voi olla paljonkin, meitähän on neljä kokkia pilkkomassa, paistamassa, vatkaamassa, vahtimassa uunia. Jos pääruoka on monimutkainen, teemme yksinkertisen alkupalan ja oikaisemme jälkiruoassa.
Teemme alustavan hankintalistan ja herrat sopivat yhteisestä kauppareissusta. (Tästä herrojen hankintavastuusta me ”tytöt” erityisesti iloitsemme!)
Se pari, jonka luona kokataan, kattaa pöydän valmiiksi.
Ilta alkaa kuulumisien vaihdolla. Juomme lasillisen kuplivaa olohuoneen sohvilla ja käymme läpi tuoreet tekemiset, kulttuurielämykset, kirjat, tv-ohjelmat, konsertit, teatterit, oopperat, lapset ja lapsenlapset.
Sitten siirrymme keittiöön, jossa jaamme työt ja aloitamme aterian valmistuksen. Useimmiten tukenamme on aikakauslehdistä tai netistä löydettyjä ruokaohjeita, joita noudatamme säntillisesti.
Ja kun kaikki on valmista, istuudumme pöytään, nautimme ruoasta ja jatkamme keskustelua.
Kuten arvata saattaa, ruoka on taas ihan huippua, kuin jossakin Michelin tähtiravintolassa.
Juuri tällaista yhdessäoloa kannattaa ylläpitää!
Niinpä pidämme tiukasti kiinni neljän viikon tapaamisväleistä ja merkitsemme ne kalentereihimme aina edellisen kokkausillan päätteeksi.
Leena Karo