Tag: #asenteet

Kun tapasin poikaystäväni, ilmoitin heti alkuun lähteväni puoleksi vuodeksi Pariisiin. Hänelle ei se ei ollut ongelma, eikä ikävää lukuun ottamatta minullekaan: puoli vuotta on ihmiselämässä lyhyt aika. Silti yleisin kysymys, johon vastasin, oli: mitä poikaystäväsi tästä kaikesta ajattelee? No, tietysti mieluummin olisimme samassa paikassa, mutta tämähän on vain väliaikaista, vastasin useimmiten. Samalla kummastelin oletuksia siitä, […]

Kuten kerroin jo aikaisemmin, en vuodenvaihteessa ajatellut, että päätyisin kesäksi harjoitteluun Sveitsiin. Kun lähtö varmistui, ajattelin, että katsotaan nyt kolme kuukautta. Samaan aikaan lähettelin työhakemuksia, kurkussa kuristava ahdistus siitä, etten yhtään tiennyt mitä tekisin syksyllä: ei työpaikkaa tiedossa, opintotuet lopussa ja gradu käytännössä valmis. Silti tuntui, että matkan varrelle on sattunut koko ajan hyvää tuuria. En […]

Kun olin lukiossa, korkokengät olivat kovassa huudossa. Klompsottelin itsekin epämukavissa stiletoissa kouluun, kun maassa oli vielä lunta. Jokainen tottunutkin korkokengillä kävelijä tietää, miltä käveleminen tuntuu, kun on seisonut koroissa tuntikausia: päkiöihin sattuu niin paljon, että mielummin ei liiku yhtään mihinkään. Mikään ei tunnu niin hyvältä kuin korkojen vaihtaminen kulahtaneisiin hätäballerinoihin narikassa matkalla kotiin. Totesin, että […]

Joka aamu pyöräilen Ranskan rajan yli Sveitsin puolelle töihin. Rajan ylityksen huomaa ainoastaan siitä, että tien varrella seisovat vartiointikopit, joiden edessä joskus käyskentelee jokunen vartija. Muussa tapauksessa maiden välinen raja on lähinnä kuviteltava siihen, missä se on. Sitä ei näe, eikä se Schengen-alueen sisällä vaikuta EU-kansalaisen elämään juuri nimeksikään. Minäkin läksin tänne, ilmoittamatta asiasta virallisesti […]

Tänä kesänä valtavan (liiankin) vaatekaapin sijaan joudun tyytymään kolmen kuukauden ajan vain matkalaukulliseen vaatteita. Monelle maailman ihmisistä se olisi jo paljon, mutta yltäkylläisyydessä elävälle vaatteiden rajaaminen laukulliseen voi tuntua vaikealta. Vaatteiden liiallinen määrä on vähän #firstworldproblem, mutta toisaalta tekstiilijätteen määrä maailmassa on huolestuttava ja se kasvaa alati. Jotain pitäisi siis tehdä! Matkalaukkuelämä on ainakin itselleni hyvä tapa […]

Noin kuukausi sitten aloitin harjoittelussa Unicefilla Genevessä. Työ on enimmäkseen kivaa ja palkitsevaa, ja kaupunki on todella kaunis. Matkassa oli vain yksi mutta: harjoittelusta ei makseta senttiäkään palkkaa. Ei alennusta työpaikkaruokalasta, ei lounasseteleitä, ei työpaikan kustantamaa vakuutusta, ei tuettua bussimatkaa työpaikalle. Toisin sanoen, tämän tyyppinen harjoittelupaikka edustaa kaikkea sitä, mikä koko harkkapaikkajärjestelmässä on vikana: olet tuottava […]

Lieneekö kyse siitä, että viime aikoina olen sattuneesta syystä työskennellyt lasten tai lapsia koskevien asioiden kanssa päivittäin, kun olen havahtunut viime päivinä miettimään tavallista enemmän sitä, minkälaisessa yhteiskunnassa nykypäivän muksu kasvaa. En ole ihmistyyppiä, joka tiesi jo teini-ikäisestä asti haluavansa ison lapsiperheen. Ei sellaisesta haaveile nykyään kovin moni muukaan: yhä harvempi haluaa lapsia, eikä välttämättä […]

Kohti vastuullisempaa vaatekaappia -sarja on ollut hetken hiljaiseloa, kuten blogi muutenkin. Mutta nyt on hyvä syy aktivoitua: huhtikuun lopussa vietetään taas Vaatevallankumous-viikkoa ja siihen liittyen ajattelin kirjoittaa aiheesta blogissa vähän tiiviimmin.  Olen vastuullisuutta peräänkuuluttavissa postauksissa puhunut paljon vastuullisempien valintojen puolesta. Osta mielummin lähellä, tai ainakin Euroopassa tuotettua, kuin halvalla ja kaukana valmistettua, ja niin edelleen. Mutta entä […]

Joka toinen viikko syyskuusta asti olen istunut graduseminaarissa. Meitä on aika pieni porukka. On jaettu turhautumisen hetkiä ja onnistumisia. Aina välillä työ tuntuu junnaavan paikallaan, ja sitten yhtäkkiä huomaa ottavansa huikeita harppauksia eteenpäin. Eilen olin vuorossa esittelemässä graduani, joka alkaa kohta olla valmis. Sitten opettaja heitti kommentin, joka meni suurin piirtein näin: ”Mitä jos kirjoittaisit […]

Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää! Näin helmikuussa Minna Canthin nimeä kantavan näytelmän Kansallisteatterissa. Olen muutenkin käynyt aika paljon teatterissa viime aikoina, se jotenkin saa pysähtymään paikoilleen silloin, kun telkkarin katsominenkin tuntuu tuskalta ellei välillä räplää kännykkää. Näytelmässä oli kieltämättä aika paljon kaikkea, mutta näyttelijäsuoritukset olivat hyviä ja ennen kaikkea muistin taas, minkälainen bosslady Minna […]