Vuoroin sohvan, vuoroin sängyn pohjalta olen uneliaana seurannut hallituksen päätöksiä, poikkeustilan alla muuttuvaa yhteiskuntaa tietty kauhistuneena, mutta todetakseni, että eipä tuo poikkea niin kovin tästä arjesta, jota minä olen kuluneet kuukaudet elänyt. Jos sulkee ihan pieneksi hetkeksi laajan mittakaavan huolen, ahdistuksen epätietoisuudesta ja sen kalvavan pelon muiden ihmisten puolesta, olen tämän koronakriisin keskellä tuntenut itsekkäässä […]

Ensimmäisenä aamuna minä kävelin märän keittiön lattialla paljasjaloin etsien edes kohtalaisen ehjää paistinpannua. Kurjassa ja paskaisessa hostellissa ei näkynyt ristinsielua, joka oli perseestä, koska kaasuhella ei meinannut toimia (vei kaksikymmentä minuuttia saada kipinästä aikaan liekki) Ainut kohtaamiseni tuona yksinäisenä Etelä-Amerikan ensiaamuna sattui peukaloa suuremman torakkaherran kanssa. Ja samaisen päivän iltana, ukkosen jyristessä pilkkopimeän Rion yllä, […]

On ollut päiviä, jolloin aloitin aamuni kävelyillä paljasjaloin merenrantaan, jolloin päivät päättyivät riippumattoon, ajatukset meren kohinaan, uni tuli tähtitaivaan alla ukkosen pauhatessa hohtavan tulivuoren takana Kun erosin, mietin kaikkia unelmiani ja päätin toteuttaa niistä jokaisen. Muutin Helsinkiin. Muutin kommuuniin. Irrotin otteeni materiasta, niin, että aivan kaikki mahtui neljään muuttolaatikkoon. Ja aloin kirjoittaa kirjaa, myin juttuja […]

Tänä aamuna minä jäin silkasta väsymyksestä sängynpohjalle. Pitkästä aikaa, ties koska viimeksi. Keitin aamukahvit vasta aamupäivällä, kävelin pelkkä Viiksivahamiehen paita päällä ympäri kommuuniamme ja meinasin jättää kissan oven väliin. Itkin, en tiedä miksi, mutta itkin valtavasti ja luin uutisia (ja itkin lisää) Aina sitä luulee, että nämä ajat olisivat takanapäin sillä tavoin, että kun saavuttaa […]

Aamumetrossa kuulokkeistani soi sattumalta Banhart, ja näin muistan erään päivän noin kuuden vuoden takaa aamuyön, jolloin menin nukkumaan vieraan peiton alle, ja heräsin päivän koittaessa kauniin vierestä, naisen, joka pukeutui vain mustaan Noustuamme hän laittoi Banhartin vinyylin soimaan, taustalle, aivan hiljaiselle ja kysyi: ”Juotko mustana, kun maitoa ei ole?” niin, sävelten voima: ilman Banhartia olisin […]

toteaa ystäväni, kun juttelemme syksystä. Melankolian tuomasta levollisesta onnesta – sen tunteen paradoksaalisuudesta ja aiheuttamista luovuuspuuskista Syksyssä on koko spektri. Miten hirveältä tuntuu se ensimmäinen taivaalta tippuva jokin. Miten epätoivoiselta tuntuu tuijottaa, että eihän tuo jokin lumenkaltainen jää maahan – eihän vielä. Huokaistaan, ja nostetaan katse ruskan punaan. Hymyillään taas. ”Katso miten kaunista.” Kun aurinko […]

Parque del buen Retiron polkuja pissahädässä, jalat rakoilla kulkien minä katselin, kuinka vanha mies nosti kastanjan mietteliäänä. Pyöritteli sitä etu- ja keskisormensa välissä, kulmansa kurtussa söin nurmella maaten noin puolikiloa juustoa ja patongin, tomaatteja Ja kuljin kapeiden kujien väriloisteessa kuivuvien pyykkien alla. Yhdellä katselin, kuinka toinen vanha mies luki romaania vuosikymmenien tai -satojen takaa, korukauppansa edustalla […]

…eli miksi tätä maata niin rakastankaan ja kuinka sen taas muistankaan. Tunsin eilisiltana olevani aivan liian kyllästetty churroilla ja jäätelöllä. Nautin päivän lähes kolmenkymmenen asteen helteen päätteeksi laskeutuneesta illan viileydestä, pilkkopimeästä, painavan viltin alla, tämän viikon Madridin kotimme yllättävän mukavalla sängyllä. Kuuntelin, miten hän viiksiään nyppien pohti syytä sille, miksi Madridista tuli 1500-luvulla Espanjan pääkaupunki […]

Viimeinen kuva Tampereen kodista, muuttopäivänä Muutama päivä sitten nimeni painettiin ensimmäistä kertaa sanomalehteen. Olen lyhykäisen toimittajataipaleeni aikana kirjoittanut vain verkkomedioihin, joten oma nimi, oma teksti ja omat kuvat ensimmäistä kertaa printille painettuina tuntuivat melko maagiselta. Tietynlaiselta etapilta. Pari vuotta sitten en uskaltanut haaveilla tällaisen hetken käyvän toteen: että asuisin jo Helsingissä, että nousisin aamukahdeksalta metroon […]

Rakastan sen kaltaisia hetkiä, jolloin tuntematon kalastaja tarjoutuu kyyditsemään veneellään omamme moottorin ollessa rikki. Siis niitä yhteisöllisyyden tuomia turvan tunteita. Ajatusta siitä, että ei tässä tyhjän päälle jäisi, ei satamaan. Eikä mökille saareenkaan, sillä vaikka saimme moottorin lopulta toimimaan (valitettavasti – oikea kalastusvene olisi kiinnostanut), Jonakseksi esittäytynyt kalastaja antoi numeronsa. Sanoi: “Soittakaahan, jos moottori ei […]