Parasta juuri nyt: lumi ja 5-vuotias laskettelukaveri! Helsingissä ei lunta ollut torstain sateiden jäljiltä, mutta lähdimme tytön kanssa kahdestaan viikonloppuretkelle Jyväskylään!

On mahtavaa, miten tässä iässä lapset alkavat olla aidosti ja oikeasti aivan mahtavaa seuraa, jonka kanssa voi tehdä mitä vain! Kun ensimmäiset pari vuotta ovat vauvan ja taaperon kanssa jonkinlaista rimpuilua ja selviämistä ja seuraavat kaksikin hieman arvaamatonta uhmailua ja temppuilua, eskari-ikää lähestyvän lapsen kanssa voi lähteä jo huoletta mihin vain tekemään mitä vain.

Liikkuminen on helpompaa, kun ei tarvita rattaita eikä matkalaukullista tavaraa mukaan, ja viihdykkeeksi pitkälle bussi- tai junamatkalle riittää Netflix. Lapselle voi myös sanoa, että ”nukut sitten bussissa” ja hän tottelee.

Ja se, miten innoissaan hän on kaikesta. Oli ehdotus mikä tahansa, hän on aina valmis lähtemään mukaan ja kokeilemaan uusia juttuja.

Kun kävimme Jyväskylässä vanhempieni luona edellisen kerran uudenvuoden jälkeen, vein tytön kokeilemaan ensimmäistä kertaa laskettelua Laajavuoren hiihtokeskus Laajiksessa. Se sujui niin hienosti ja hän oli siitä niin innoissaan, että päätin järjestää seuraava lasketteluretken mahdollisimman pian. Ja koska olin ajatellut jo aiemmin, että haluaisin käydä tytön kanssa katsomassa Jyväskylän kaupunginteatterin Peter Pan -musikaalin, oli helppoa yhdistää nämä haaveet yhteen reissuun.

Kuten arvata saattaa, tyttöä ei tarvinnut varsinaisesti houkutella mukaan retkelle.

Lähdimme matkaan perjantai-iltana ja saavuimme Jyväskylään yöllä. Lauantain ohjelmassa oli teatterin lisäksi lumileikkejä mummolan pihassa. Lasketteluretki Laajikseen tehtiin sunnuntaina, ja se oli tytölle koko matkan kohokohta.

Hän on liikunnallisesti niin lahjakas, että hän näyttää omaksuvan uudet lajit hyvin nopeasti. Vaikka laskettelukerta oli hänen elämänsä toinen, hän pujotteli reissun päätteeksi jo keilojen ympäri ja osasi hienosti pysäyttää vauhdin.

Viimeksi pohdin, pitäisikö lapsi viedä toisella kerralla jo aikuisten rinteen puolelle, sillä lasten rinne naruhissin vieressä oli kovin loiva ja lyhyt. Tällä kertaa käytössä oli kuitenkin myös pidempi ja jyrkempi rinne mattohissin vieressä, ja siinä sai jo riittävät vauhdit käännösten harjoitteluun. Se riitti tällä kertaa oikein mainiosti.

Kävi vielä niin hauskasti, että satuimme Laajikseen juuri ”Lumimaan sessareiden” aikaan, eli lasten rinteessä oli tarjolla myös maksutonta hiihdon opetusta.

Tyttö sai opettajalta vinkkejä, mitä harjoitella seuraavaksi, ja hän saikin käännökset sujumaan hienosti painamalla ”taikapainiketta” polvissaan.

Kylläpä olikin hauska retki, ja tyttö parasta seuraa, mitä voi olla!

Kyllä sen pienemmänkin kanssa vielä samaan päästään, ja toivotaan, että hän on sitten yhtä innostunut ja kiinnostunut kaikesta kuin siskonsa.