Sohwin kautta lähtöruutuun
Hassua, miten vain muutaman päivän poissaolo kotoa ja normaaleista arkirutiineista voikin tuntua kuin olisi ollut pidemmälläkin lomalla. Vietin lasten kanssa Jyväskylässä neljä yötä, ja palasimme kotiin lauantaina.
Vielä perjantaina ehdin tehdä kaverini kanssa kuntosalitreffit, joiden jälkeen lähdimme syömään ja katselemaan Jyväskylän yöelämää.
Ruokapaikaksi valikoitui legendaarinen ravintola Sohwi, joka näyttääkin täyttävän tänä vuonna kunnioitettavat 50 vuotta. Entinen yläasteeni ja lukioni sijaitsi aivan Sohwin vieressä, joten Sohwissa tuli käytyä lukioaikoina useat kerrat. Muistan paikan toki ensijaisesti olutravintolana, mutta aiemmin Sohwin Krouvinakin tunnettu ravintola on myös mainio ruokapaikka.
Tämä Jyväskylän-matka oli monella tavalla ainutlaatuinen. Olin paitsi ensimmäistä kertaa liikkeellä lasten kanssa kolmestaan, vietin Jyväskylässä myös pisimmän ajan mitä kertaakaan sen jälkeen, kun muutin kaupungista pois kuusitoista vuotta sitten. Ei siis ihmekään, että tällä kertaa ehdin myös tehdä monia asioita kuten käydä Carmen-oopperassa ja laskettelurinteessä tytön kanssa.
Tytöstä oli huippuhauskaa leikkiä ja ulkoilla papan kanssa ja käydä hänen kanssaan uimahallissa. Aika meni niin nopeasti, että kun lähtö lauantaina koitti, mietimme yhdessä, että olisihan sitä voinut viettää kaupungissa vielä vaikka yhden yön. Mutta koti kutsui jo, ja Rouvakin odotti siellä ikävissään.
Itse olisin ehkä käynyt vielä katsastamassa Seppälän uuden Kauppakeskus Sepän, ja tyttö olisi halunnut papan kanssa HopLopiin tai Leo’s Leikkimaahan. Ehkä sitten ensi kerralla.
Aloin itse asiassa suunnitella jo toista Jyväskylän-matkaa lähiajoille. Haluaisin nimittäin viedä tytön katsomaan Jyväskylän kaupunginteatterin Peter Pan -musikaalia ja vielä tänä talvena toisen kerran laskettelemaan Laajavuoreen. Voisimmekin tehdä jonkin viikonloppuretken ihan kahdestaan, jolloin myös matkustaminen on sekä helpompaa että rennompaa, ja matkat voidaan tehdä junaa edullisemmin bussilla.
Ja sen muistan myös, että milloin tahansa sitten lähdenkin pojan kanssa seuraavan kerran matkalle, se ei tapahdu päiväuniaikaan. Hän ei halua nukahtaa vaan mieluummin kirkuu ja vaikeroi rattaissaan.
Oli hauskaa nähdä kaveriani kerrankin näin kahdestaan, ja söimme Sohwissa pitkän kaavan mukaan. Alkuun valitsimme voissa paistetut, sinapilla ja runsaalla valkosipulilla maustetut etanat gratinoituna Kolatun Juustolan Martta-cheddarilla. Lisänä Jyväs Pakarin siemenleipää.
Itse otin pääruoaksi pariloitua naudan maksaa, puolukkaa, punaviinikastiketta, kasviksia, timjamiperunoita ja sienimoussea. Maksa oli kypsennetty sopivan roseeksi, ja mietin jälleen miten hyvää maksa onkin, kun sitä näin harvoin saa.
Kaverilla oli lautasella puolestaan pihviannos nimeltään Femme: se oli naudan marmoriulkofileepihvi, paistettua halloumia ja vadelmakastiketta, vihersalaattia, pikkelivihanneksia sekä selleri-ananassalaattia.
Aterian viimeisteli piparmintulla ja Paahtimo Papun kahvilla maustettu tuorejuustokakku, jonka kanssa oli vadelmakastiketta sekä T-BBQ:n vaahtokarkki-kahvisiirappia. Hyrisimme illallisen jälkeen tyytyväisyyttä, sillä kaikki annokset olivat yksinkertaisen herkullisia.
Jatkoimme kaverin kanssa iltaa muutamassa kuppilassa Kauppakadun varrella, muistelimme kaikkia menneitä baareja ja tutustuimme läpällä yhteen uuteen yökerhoonkin. Läpällä siksi, että tiesimme jo ennen sisään menoa olevamme noin kaksi kertaa muita asiakkaita vanhempia, ja jatkoimmekin melko pian matkaamme Kävelykadulla.
* * *
Vaan mitenköhän sitä tottuisi taas tähän kotiarkeen? Tässä muodossa sitä on toki enää reilut kaksi kuukautta jäljellä.
Jännää.
