Kulttuuriviikon visiitti Eläinmuseoon
On omalla tavallaan hauskaa ja toisaalta vähän surullista, miten elämän ensimmäisten vuosien tapahtumat pyyhkiytyvät vähitellen pois mielestä. Tyttö kyllä muistaa monia asioita parin kolmen vuoden takaa, mutta esimerkiksi käyntiämme Eläinmuseossa vajaat kolme vuotta sitten hän ei enää muistanut.
Hauska puoli on se, että samoissa paikoissa voi siis käydä monta kertaa, ja ne tuntuvat yhtä jänniltä kuin ensimmäisellä kerralla!
Joulun välipäivät olivat houkutelleet Eläinmuseoon monta muutakin lapsiperhettä, ja museossa oli kova kuhina.
Tyttö halusi ottaa museosta kuvia puhelimellani, jotta hän voi näyttää niitä äidilleen. Äitiraukka kun joutuu olemaan välipäivät töissä eikä päässyt mukaan retkelle.
Viikko on ollut muutenkin varsinainen kulttuuriviikko.
Tiistaina Rouva kävi tytön kanssa katsomassa Ballerina-animaation, josta molemmat pitivät kovasti ja joka taisi lisätä tytön innostusta aloittaa ensi syksynä balettitunnit.
Samana iltana kävin itse katsomassa uuden Tähtien Sota -elokuvan, ja olen oikeastaan vieläkin sen lumoissa. Se oli todella hyvä ja tietenkin hienosti tehty.
Eilen vein puolestaan Rouvan Kansallisoopperan La Traviataan, johon palaan tarkemmin blogissa lähiaikoina.
Olen hyvin iloinen, että Eläinmuseokin on nykyisin mukana Museokortissa, ja uskon sen lisänneen museon suosiota entisestään.
Museo on juuri sopiva ja sopivan kokoinen tällaisille päiväkoti-ikäisille, joista on hauska ihmetellä, miten suuria norsut ovatkaan ja että ovatko nuo aivan oikeita leijonia!
Mikä oli hauskinta?
”Se oli kaikkein hauskinta, että tultiin tänne!”
Eli kaikin puolin aika kiva retki!
