Lily

Isyyspakkaus

Isyyspakkaus
Tommi Koivisto

Pianon Silent-järjestelmä teki 100-vuotiaasta instrumentista sähköpianon

Saanko esitellä: tässä on 100-vuotias sähköpianoni! Siis että mitä että?  No sitä, että tänään sain antiikkipianooni silent-järjestelmän, ja se on juuri niin hieno systeemi kuin ajattelinkin!

Lyhyesti sanottuna kyseessä on järjestelmä, joka voidaan asentaa lähes mihin tahansa pianoon tai flyygeliin, ja se muuttaa instrumentin hybridisoittimeksi. Soitinta voi edelleen käyttää aivan entiseen tapaan akustisesti eikä se vaikuta soittotuntumaan millään tavalla, mutta yhtä vipua vääntämällä pianon saa hiljennettyä, ja pianon ääni kuuluu sähköpianon tavoin vain kuulokkeista.

Tämä projekti lähti käyntiin Instagramista, kun mainitsin jokin aika sitten että harkitsin kovaäänisen pianoni myymistä ja sähköpianon ostamista tilalle. Se olisi tietysti ollut harmillista, sillä antiikkipianoni on kovin kaunis ja vielä harvinaisen värinen. Olin toki kuullut uusista silent-pianoistakin, mutta minulla ei ollut koskaan käynyt mielessäkään, että silent-järjestelmän voisi asentaa pianoon myös jälkikäteen – vaikkapa 100 vuotta myöhemmin. Tämä tieto muutti suorastaan maailmankuvaani, ja olen edelleen edelleen aivan ihmeissäni, että joku on voinut keksiä tällaisen systeemin.

Ja todella: pianoni tarkka ikä ei ole tiedossa, mutta silent-järjestelmän asentaja katsoi kirjasestaan, että pianon valmistanut Gävle (tai Gefle) Pianofabrik olisi valmistanut pianoja vuoteen 1926 asti. Arvelin sen kyllä olevan oikeasti vanha, mutta en aavistanutkaan, että pianoni sattaisi olla jopa satavuotias! Ikäisekseen se on kyllä hyvässä kunnossa ja soi kauniisti.

Silent-järjestelmän asennuksessa pianolle ei tehdä mitään pysyvää vahinkoa. Järjestelmän voi jopa purkaa pois ja myydä eteenpäin, jos siitä haluaakin eroon. Toisaalta käytetyt silent-pianot ovat hyvin kysyttyjä, sillä niitä ei ole paljoa. Eipä sillä, että haluaisin tästä enää luopua, kun soittimestani on vihdoin tehty kerrostalokelpoinen.

Järjestelmän asennus alkoi pianon koskettimiston purkamisesta. Näin atomeiksi en olekaan aiemmin nähnyt pianoa purettavan. Ensin lähti pianon koneisto vasaroineen.

Sitten itse koskettimetkin.

Koskettimien alle asennettiin koko koskettimiston mittainen infrapunasensori, jonka tehtävä on lukea koskettimien liikkeet. Itse koskettimien alapuolelle liimattiin reflektoritarrat, jotta infrapunasäde heijastuu niistä paremmin.

Aiemmin oli epäselvää, saisiko järjestelmää asennettua pianooni, sillä siinä on nykypianojen 88 koskettimen sijaan vain 85 kosketinta, mutta sensori mahtui hyvin paikoilleen, ja ylimääräiselle muutamalle sentillekin oli tilaa. Tämä toki varmistettiin asentajan kanssa jo heti ensimmäisenä, mutta hän pystyi katsomaan kuvien perusteella, että tilaa on.

Myös pedaaleihin tuli omat sensorinsa, jotta niitäkin voidaan käyttää kuin sähköpianossa.

Pianon vaimennus puolestaan tapahtuu vasaroiden eteen asennettavalla metallilistalla, joka korvasi alkuperäisen sammuttajien vastalistan. Metallilista on kääntyvä, ja kun se on normaalitilassa, se antaa pianon vasaroiden osua kieliin, mutta kun silent-tila kytketään päälle, se pysäyttää vasarat 3 mm:n päähän kielistä. Soittotuntuma vastaa siis aivan täysin normaalia akustista pianoa, mutta ulos kuuluu vain koskettimien naputusta.

Hiljennysvipu löytyy koskettimiston alapuolelta.

Ja toisesta päädystä löytyy äänimoduuli, johon voi kytkeä kuulokkeet tai vaikkapa tietokoneen.

Äänimoduulin kaikkii toimintoihin en vielä ehtinyt edes tutustua, mutta luureihin voi valita sopivan soundin ja efektit kuin mistä tahansa syntikasta.

Laitteeseen saa kiinni kahdet kuulokkeet. Sen takana on audio in ja out -liittimet ja edessä USB-portit tietokoneliitännälle ja muistitikulle.

Ehdin kokeilla jo, miten laite toimii yhteen nuotinnussoftien (MuseScore ja Sibelius) ja Macin Garage Band -moniraiturin kanssa, ja hienosti toimi. Kun liitin USB-piuhan toisen pään tietokoneeseen, ohjelmat tunnistivat äänilähteen automaattisesti.

Silent järjestelmän asennuksen teki Suomen Pianotarvikkeen Tomi Koponen, ja sen hinnaksi tuli 1890 €. Hinnalla saisi toki hyvän sähköpianonkin, mutta itse koen saavani tällä nyt jotain korvaamatonta.

Nyt voin vihdoin soittaa vaikka keskellä yötä ja lasten mentyä nukkumaan! Sitten tarvitaan vain kunnon pianotuoli.

Jos kiinnostaa nähdä tarkemmin, miten silent-järjestelmän asennus tapahtui, siirry Instagramin puolelle ja profiilini kohokohtaan ”Silent Piano”.

Avainsanat: ,
Koti Musiikki
Tommi Koivisto

Asunnot yhteen: seuraavaksi suunnitellaan arkkitehdin kanssa

Asuntojen yhdistämisprojektimme ei ole edennyt sitten viime näkemän juurikaan. Sen verran olen kuitenkin jo saanut selvitettyä, että kyllä naapurissakin on tietojemme mukaan painovoimainen ilmanvaihto. Ja todella, kyse oli ilmanvaihdosta, ei ilmastoinnista, jotka ovat kaksi eri asiaa, vaikka puhekielessä niitä tuleekin käytettyä sujuvasti ristiin.

Sitä, onko asunnossa painovoimainen vai koneellinen ilmanvaihto, ei näe asunnon sisäpuolelta, sillä jos sellainen olisi, se olisi toteutettu talon katolle poistoilmahormiin kiinnitetyllä huippuimurilla. Taloyhtiö on sen verran iso ja vanha, että näitä on joskus löytynyt, mutta isännöitsijän mukaan niitä on pikemminkin pyritty poistamaan, eikä uusia ole saanut asentaa.

Sain kiinni kymmenen vuoden takaisen putkiremontin LVI-suunnittelijan ja kyselin, muistaisiko hän – tai olisiko aiheesta jotain dokumentaatiota – mitä tämä heitto ”ilmanvaihdon koneistamisesta” tarkoitti. Ja hän muistikin mistä oli kyse.

Kun naapuriasunnon ilmanvaihtohormit todettiin tukituiksi, ilmanvaihdon koneistaminen oli todella yksi esillä ollut vaihtoehto. Ilmanvaihdolle löytyi kuitenkin uusi hormitus, joten asia saatiin ratkaistua, eikä meidänkään projektimme pitäisi nyt kaatua ainakaan siihen. Voimme siis edetä projektissa arkkitehdin kanssa.

Ja asia etenee seuraavan kerran konkreettisesti tällä viikolla, kun arkkitehti tulee vierailulle, ja tutkimme yhdessä naapuriasunnon seiniä, ilmanvaihtoaukkoja ja pohjaa. Meille ei ole oikeastaan vielä selvillä, mikä olisi ensisijainen toiveemme: se, että saisimme lohkaistua naapurista vain yhden huoneen lisää vai se, että molemmat asunnot laitettaisiin kokonaan yhteen. Itse ottaisin kaiken mahdollisen lisätilan, mutta vaimoni epäröi sen kanssa.

Luonnollisesti vuokratulon menetys on yksi vaakakupissa painava asia, mutta ensisijainen tavoite on tietty saada omasta kodistamme toimivampi ja sekä neliöiltään että huoneiltaan neljälle ihmiselle riittävän kokoinen. Ehdottomin vaatimus on tietysti lisämakuuhuoneen saaminen, mutta pitäisin tarpeellisena myös työhuonetta. Olen suoraan sanoen erityisesti tämän vuoden aikana kyllästynyt sekä sohvalla työskentelyyn että siihen, että tietokoneet ja mobiililaitteet lojuvat aina olohuoneessa ja keittiössä. Toinen WC olisi myös tarpeen, enkä pidä lainkaan hulluna ajatuksena sitä, että myös kylpyhuoneita olisi kaksi. Näin ollen ”ylimääräistä” tilaa olisi vain yhden huoneen verran.

Pohjapiirros

Jos asunnosta kuitenkin ottaisi käyttöön vain osan, niiden välille olisi rakennettava uusi seinä, joka olisi sekä ääni- että paloeristysmääräykset täyttävä. Asuntojen välistä seinää ei voisi tehdä nykyisten seinien kohdille, sillä ne on tehty historiallisista syistä hassusti keskelle ikkunasyvennyksiä. Ikkunoissa on kolme ikkunaruutua, ja molemmat kevyet väliseinät ovat tällä hetkellä näiden ruutujen välissä. Kaksioksi tarkoitetusta asunnosta on tehty siis alun perinkin kolmio, joten pohja on hieman outo, ja asunnossa on myös kaksi sisäänkäyntiä.

Toinen suuri kysymys on, mistä kulku toisen asunnon puolelle tapahtuisi. Aivan alun perin visioimme pariovia nykyisen olohuoneen ja piirroksen ”Huoneen 1” välille. Toinen vaihtoehto olisi tehdä nykyisestä vaatekomerosta ja toisen asunnon eteisestä/eteisistä yhtä tilaa, josta käytäisiin muihin huoneisiin. Mutta tämä kysymys liittyy tietysti myös siihen, otetaanko koko naapuri omaan käyttöön vai ei, ja mikä olisi minkäkin huoneen käyttötarkoitus.

Mutta vaikka miten tuijotan tätä piirrosta itse, keksin vain huonoja vaihtoehtoja siihen, että naapuriasunnosta lohkaistaisiin meille vain osa. Helpoin ratkaisu olisi ottaa koko asunto käyttöön, tehdä ”Huone 1:stä” työhuone, ”Huone 3:sta toisen lapsen makuuhuone ja ”Huone 2:sta” toinen olohuone, jossa myös vieraat voisivat majoittua. Asuntojen yhdistämisen ja kenties mahdollisen joskus tulevaisuudessa tehtävän erottamisen suhteen järkevin ratkaisu olisi varmasti tehdä kulku asuntojen välillä nykyisen vaatekomeron ja eteisten kautta.

Mutta ääh ja puuh, kun kaikkeen liittyy kuitenkin niin monta ”muttaa” ja ”jossia”, että en pääse tästä eteenpäin ilman ammattiapua. Katsotaan siis, mitä arkkitehdillä on sanottavana, kun tapaamme häntä.

Avainsanat: , , ,
Koti Remontointi