Maanantaina oli jälleen minun vuoroni noutaa tyttö päiväkodista. Emme tulleetkaan kotiin leikkimään vaan teimme retken Kaisaniemen F-musiikkiin (Kaisaniemenkatu 7). Olin päättänyt, että nyt on aika löytää tytölle kellopeli.

Kellopelin hankkiminen oli ollut mielessä jo pitkään, mutta en ollut löytänyt sopivaa, ja lelukauppojen valikoimat tuntuivat kovin suppeilta. Sitten tuli mieleen, että jospa soitinta katselisi ihan soitinkaupasta.

Koesoittojen jälkeen valinta oli yksimielinen.

Eikös olekin aika söpö hiirikellopeli? Runko on puuta ja laatat maalattua metallia. Hinta oli kolmenkympin luokkaa, joko euron alle tai päälle. Kellopelillä voi soittaa C-duuriasteikon, ja mikä tärkeintä: äänet soivat puhtaasti, joten soitin ei häiritse herkkääkään sävelkorvaa. (Joskus olen nimittäin kiinnittänyt huomiota siihen, että lelukaupasta ostettu muovisoitin soi epävireessä.)

Eivätkä ostokset rajoittuneet pelkkään kellopeliin. Mukaan lähtivät heräteostoksina myös rytmimuna…

…ja pienet puiset marakassit, joihin tyttö ihastui kaupassa.

Niin, kulta, niillä marakasseilla ei ole tarkoitus soittaa sitä kellopeliä.

Nyt vaan musisoimaan!