Viime vuoden helmikuussa asetin itselleni haasteen: vuoden aikana keräisin kokoon 25 eri urheilulajia. Ne saisivat olla minulle entuudestaan tuttuja tai täysin uusia lajeja, mutta 25 eri lajia kuitenkin. Siivousta, venyttelyä tai kauppareissua ei laskettaisi urheilulajiksi (vaikka joskus kyllä tuntuu siltä, että voisi!). Kaipasin urheilurutiiniini vaihtelua ja hauskanpitoa, treeniä, joka ei oikeastaan edes tuntuisi treeniltä vaan tulisi välillä liikuttua vähän huomaamattakin – kuten uusien lajien parissa usein käy.
Ja kuulkaa, niin vain kävi että viimeinen eli 25. laji napsahti laskuriin vuoden toiseksi viimeisenä päivänä. Mitä opin? Ainakin sen, että haaste kannatti! Tuli kokeiltua kaikenlaista uutta, mikä olisi ehkä muuten kiireen varjolla jäänyt rutiininomaisten salikäyntien jalkoihin. Tuli urheiltua enemmän yhdessä ystävien kanssa, koska uusia tai muuten vähän omasta arkirutiinista poikkeavia juttuja nyt vaan on kivempaa tehdä yhdessä. Tuli löydettyä uusia suosikkilajeja, joiden pariin haluan palata yhä uudelleen, elvytettyä vanhoja suosikkeja – ja toden totta urheiltua siinä sivussa vähän huomaamatta. Yleensä oli nimittäin niin hauskaa, että sitä hikoilua ei ehtinyt oikein edes huomaamaan.
Kattava lista keräillyistä lajeista löytyy blogin oikeanpuoleisesta sivupalkista, mutta halusin tehdä myös tähän postaukseen pienen koosteen siitä, mitä kaikkea tuli vuoden aikana kokeiltua – samalla tästä muodostui hauska katsaus viime vuoden urheiluihini ylipäätään! 🙂
Vuoden alkupuolisko kului kotona hoitovapaata viettäessä vuoden ikäisen taaperon kanssa. Kävely (1) kuului jokapäiväisiin rutiineihini ihan automaattisesti, lapsi nimittäin nukkui tuolloin vielä kahdet päiväunet ja jostain syystä iltapäivän päikkärit onnistuivat vain ulkona, liikkuvissa rattaissa. Muutenkin tuli käveltyä rattaiden kanssa melkein joka paikkaan, julkisia liikennevälineitä saati autoa käytin todella vähän. Näin jälkikäteen ajatellen kävely oli kyllä todella tehokasta treeniä – päivittäin vaelletut kilometrit kohottivat peruskuntoa kuin huomaamatta, eikä pieni herkuttelu näkynyt heti vyötäröllä toisin kuin nykyisin.
Olin joogannut edellissyksyn aktiivisesti, ja vielä alkuvuodesta olin täysillä joogamoodissa, käyden säännöllisesti niin astanga- (2) kuin yin-jooga (3) -tunneillakin. Pitkähköksi venyneen tauon jälkeen reipastuin uuden vuoden kunniaksi lähtemään salille (4), ja kävinpä samaisena viikonloppuna vielä uimassakin (5) pitkästä, pitkästä aikaa – lukioaikaisessa uikkarissa! 😀
Kun viimein helmikuussa saatiin myös Etelä-Suomeen lunta, elvytin erään toisenkin uinuneen harrastuksen: hiihdon (6). Onnekseni satuin varsin pian pääsemään ammattilaishiihtäjän pitämään hiihtokouluun, jossa olematonta tekniikkaani kohennettiin ennen varsinaista koitosta: vietimme nmittäin hiihtolomaa vanhempieni ja siskoni perheen kanssa Äkäslompolossa, ja siellä hiihtäminen oli päivittäisellä agendalla. Säät onneksi sattuivat kohdilleen eikä ollut liian kylmä, joten oli todella nautinnollista suihkia eteenpäin kunnon laduilla auringon paistaessa! Olimme vuokranneet muutamaksi päiväksi myös vetoahkion, jossa lapsi kulki kätevästi hiihtolenkillä mukana – tällainen vuokrataan jatkossakin kun tulee pidempiä hiihtoreissuja eteen! Hiihtämisen lisäksi ehdin kartuttaa lajilaskuria myös laskettelulla (7) muutamana päivänä.
Maaliskuussa nappasin helpon lajipisteen ensin pyöräilystä (8) lumien sulettua ennättysnopeasti ja toisen kokeilemalla hathajoogaa (9) lähi-Moolassani, jossa kävin testaamassa myös kahvakuula-tuntia (10).
Huhtikuussa lomailimme oman perheen kesken Arabiemiraattien Ras-al-Khaimahissa. Olin päättäväisesti raahannut kotoa asti mukaan omat räpylät, maskin ja snorkkelin, joten ei oikeastaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin käydä edes ihan pikkuisen snorklaamassa (11) hotellin rannasta, jotta sain perusteltua itselleni (ja etenkin miehelle…) miksi ne oli pitänyt ottaa mukaan! 😀
Kevään edetessä ja ilta-auringon alkaessa lämmittää teitä innostuin tapani mukaan taas juoksusta (12). Siitä tulikin sitten oikeastaan koko kevättä ja kesää eniten rytmittävä harrastukseni kun hiukan myöhemmin aloitin PT:n räätälöimän juoksuohjelman, joka oli ehkä parasta mitä minulle on treenirintamalla tapahtunut. 12 viikon juoksuohjelman aikana juoksukuntoni parani ihan älyttömän paljon, ja koin tosi vapauttavaksi, että sain vain juosta – joku muu oli miettinyt valmiiksi kuinka kovaa, kuinka usein ja kuinka pitkälle juoksisin. (Kaikki juoksuohjelmaan liittyvät postaukset löytyvät tunnisteella ”juoksuohjelma”.) Kevään ja kesän juoksut kulminoituivat lopulta Midnight-runiin, joka tapahtumana ja omana juoksusuorituksena jäi mieleeni todella positiivisena kokemuksena.
Kevät ja alkukesä olivat otollista aikaa lajipisteiden keräilylle. Toukokuussa sovin ystäväni kanssa aikaiset aamutreffit tennishallille (13) ja kesäkuussa palava haluni päästä melomaan kajakilla (14) sai minut työntymään järveen mökkirannasta eräänä kylmänä, tuulisena ja sateisena alkukesän päivänä. Pääsin myös kokeilemaan niin kick bikingia (15) kuin sauvakävelyäkin (16) eräällä työreissulla.
Heinäkuussa matkustimme ystäviemme kanssa Kroatiaan. Matkassa oli eräs toinenkin sukeltaja, joten pinnan alle oli päästävä pitkän tauon jälkeen – siis sukeltamaan (17) lämpimään Adrianmereen. Etelän auringon alla tuli myös käytyä juoksuohjelman mukaisesti lenkillä ja joogattua muutamana aamuna, ja lisäksi vuokrakotimme pihamaalla ollut trampoliini (18) otettiin hyötykäyttöön!
Loppukesällä vietimme todella paljon aikaa mökillä, ja siellä oli mukavaa treenailla juoksulenkkien lisäksi muutenkin ulkosalla. Säiden salliessa virittelimme terassille esimerkiksi TRX:n (19). Uimavedet eivät tuntuneet oikein kunnolla lämpenevän koko kesänä, mutta otin vesilajeihin tuntumaa sentään soutelemalla (20) ja suppailemalla (21) – onnistuin tietenkin molskahtamaan laudalta mereen…!
Syyskuussa olin järjestämässä ystäväni polttareita, ja aloitusohjelmanumeroksi olimme valinneet sirkustunnin (22) Circus Helsingillä taitavien Katen ja Pasin opissa. Sirkustemppuilu oli itselleni täysin uutta ja ihan tajuttoman hauskaa! Trapetsilla taiteillessa ja trampoliinilla pomppiessa olisi helposti vierähtänyt vaikka koko päivä, keskittymistä vaativa jonglööraus sen sijaan ei oikein ollut heiniäni. 😉 Myös lokakuussa oli vuorossa jotain ennen kokematonta ja jännittävää, kun selätin orastavan korkeanpaikankammoni ja kävin ystäväni kanssa seinäkiipeilemässä (23). Sen jälkeen syksyn kiireet veivät mennessään, kunnes joulukuussa muistin taas koko lajihaasteen ja kävin Merijoogassa tutustumassa ihanaiseen ilmajoogaan (24). Joulun välipäivinä vetäisin vielä vuokrakaunarit jalkaan ja kävin luistelemassa (25) Rautatientorin Jääpuistossa – ja niin vain oli 25 lajia suoritettu!
Uusista tuttavuuksista suosikeikseni muodostuivat ehdottomasti ilmajooga ja suppailu, seinäkiipeilyäkin haluan päästä kokeilemaan uudelleen. Ihan parasta vuoden aikana oli kuitenkin se ystävien kanssa yhdessä tekeminen – moni muisti lajihaasteeni ja ehdotti uusia lajeja tai pyysi mukaan kokeilemaan jotain: ”saisit tästä uuden lajin listalle!”. Niin monta kivaa juttua jäi vielä kokeilematta, että täytyy ehkä alkaa miettiä tällekin vuodelle jotain vastaavaa… 🙂
