Tag: perhe

”The mind is like water. When it’s turbulent it’s difficult to see. When it’s calm everything becomes clear.”

…Neljä päivää myöhemmin. Tuntuu, että arki muuttuu päivä päivältä raskaammaksi kestää. Toisaalta olen samaan aikaan rauhallisempi (itseni ja erityisesti entisen itseni tuntien) ja ehkä jollain tapaa ”antaudun” sille kaikelle, mille ei ole tehtävissä mitään. Kaikki ei ole meidän käsissä. Välillä mut valtaa rauha. Myös auringonvalo kannattelee näinä musertavina hetkinä. Ensimmäinen kevät vuoden 2015 jälkeen, kun […]

Hiljaiseloni on herättänyt lukijoissa huolta – Ei hätää, elossa ollaan. Totaalinen motivaation puuttuminen on vaikuttanut siihen, ettei tekstiä synny. Myöskin se, että en ole oikein saanut kiinni siitä, mistä ylipäänsä haluaisin kirjoittaa. Sellaista toivottua kirjoituskipinää ei ole syntynyt ja ilman kipinää en kirjoita. Joskus ajatusten on ehkä ihan hyvä kypsyä rauhassa ennen niiden tuottamista tekstiksi. […]

Minun on tehnyt mieli kirjoittaa monena päivänä. Sairastuin kuitenkin flunssaan ja silmiäni särkee sen verran paljon, ettei tietokoneen näytön tuijottelusta ole tullut mitään. Enkä ole yksinkertaisesti jaksanut kirjoittaa, vaikka tahtoa olisikin ollut. Nyt kuitenkin yritän. Pääni sisällä on kaaosta ja se vaatii vähän jäsentelyä. (Toki olen jäsennellytkin, mutta no, te tiedätte miten tärkeä työkalu tuossa […]

Puukin huojuu tuulessa, muttei katkea. Noin lohdullisesti sanoi minulle eilen illalla viisas ystäväni. En tiedä oikein mistä kaikki sai alkunsa. Ehkä siitä, että ahnehdin liikaa – olihan vointini niin hyvä. Kuvittelin jaksavani. Ja joo, tavallaan jaksoinkin. Sen kaiken seurauksena kuitenkin väsyin huomattavan paljon ja väsyneenä ihan jokaisella ihmisellä pienetkin asiat muuttavat merkityksensä yleensä suuremmaksi, kuin ne […]

Siinä on tädin kulta Pate. Muutamia vuosia sitten kun hän oli vielä aivan pikkutyyppi. Tuo nalle on Patrikin kummilta, toiselta pikkuveljeltäni Tommilta. Siinä nämä kaksi ihmettelivät toisiansa. Vaikka terapeuttini loma ei ole vielä ehtinyt alkaa niin, että olisin missannut yhtään terapiaistuntoa – se tuntuu jo nyt. Se tieto, että en perjantaina mene sinne puhumaan asioistani. […]

Heräsin eilen siihen, että en kuullut vasemmalla korvalla mitään. Tai jos kuulin, tuntui, kun kahta kattilankantta olisi pamautettu yhteen. Kurkku tuntui karhealta ja silmät oli kirveltävän väsyneet ja turvoksissa. Mun silmät ei turpoa oikeastaan huonoista yöunista eikä rankasta itkemisestäkään. Mutta tämä turvotus tuntui ja näkyi. Ja näkyy. Olin nukkunut tätä edeltävänä yönä jotain 12 h. […]

Vahingossa tuli tällainen melkein kuukauden tauko kirjoittamisen suhteen. Useamman kerran olen ollut aloittamassa, mutta sitten syystä tai toisesta se on vaan jäänyt. Ehkä nyt on ollut vähemmän prosessoitavaa, jolloin kirjoittamiseen ei ole samalla tavalla motivaatiota. Tai ehkä teksteille tarpeeksi sisältöä. No, joitakin unia olen kyllä nähnyt, joissa selvästi alitajuisesti käsittelen asioita. Niissä on usein lapsuudenkoti, […]

  Hyvää alkanutta vuotta 2018! Toivottavasti pysytte matkassani tänäkin vuonna.   Tuntuu takeltelevan tämä kirjoittaminen, koska edeltävästä ja edeltävistä kerroista on niin pitkä aika. Enkä tiedä oikeastaan mistä aloittaa kuulumisten kertominen. Istun lähikahvilassa, vasta aamupalalla. Olen tällä hetkellä sairauslomalla. Nukuin eilen illasta 2,5 h päiväunet, ja vielä yön aikana 9-10 h, ja sitten vielä tänään […]

Noniin. Nyt päästään sen aiheen äärelle, mistä ehdin eilen jo hiukan muutaman sanan kirjoittaakin. Eli siitä, miltä tuntuu olla masentunut ja miltä tuntuu olla masentuneen läheinen. Ja millaisia ristiriitoja tämä yhtälö (voi) aiheuttaa keskinäisessä kommunikaatiossa tai toisen ymmärtämisessä. Itse olen molempia. Masentunut, ja masentuneen läheinen. Kenties tärkein ydinasia koko tämän tekstin pohjalle muistutukseksi (useinkin toistamani […]