Tag: toivo

Eilisen postaukseni (kenties) lukeneena ymmärrät, että olen juuri nyt äärimmäisen väsynyt. Olen ollut koko päivän jonkinasteisessa dissotilassa ja syystä. Tuo disso, ts. ”sulkutila” iskee helposti edelleen jonkinasteisena päälle, kun on niin vaikeita tunteita käsiteltävänä. Niinkuin nyt on. Tänään on myös vaikea päivä. Minulla oli varattu aamuksi aika viimeistä kertaa minua hoitavalle lääkärille. Organisaatiomuutosten vuoksi oma lääkärini […]

”Lopetin sekoilun, se oli parasta ikinä, mut kerro kuka vois rakastaa pipipäät, joka on hiljanen ja outo ku pää on jumissa, pelkkii painajaisii mä nään mun unissa niis mua jahdataan tai läheiset lahdataan, miten mä voisin aamusin pysyy vahvana tai illal ku pyörin tuntei se ärsyttää, ku en saa unta vaikka napit väsyttää ootsä tavannu […]

Vuosipäivä tänään jostain ihan kamalasta. Pikkusisko oli palannut maailmalta ja tullut mun luo. (Se ei ollu se kamala asia.) Onneks sisko oli. Kamala asia oli se, et mä olin todella huonossa jamassa. Pää oli ihan sekaisin. Pystyin tasan itkemään, tärisemään, kieriskelemään sikiöasennossa meidän asunnon lattialla. Edes ikkunaa ei voinut pitää auki tai kuunnella musaa, kun […]

Tämäkin on vaihe – sanotaan. Erilaisia vaiheita. Jatkuvasti. Onhan elämä sellaista kai ihan ilman mitään tällaistakaan. Vaiheita. Jatkuvaa muutosta. Nyt elän taas sellaista kummallista rutiinittomuuden, jaksamattomuuden, motivattomuuden, kipuilun vaihetta. On vaikea pitää kiinni mm. unirytmeistä. On vaikea pitää kiinni velvollisuuksista tai hoitaa tärkeitä asioita. Vaikea pitää kiinni mistään. Mieluummin pakenen. Nyt tuntuu, että on liian vaikea kohdata asioita. […]

Olin tänään kuuntelemassa Katri Syvärisen luentoa (hänen omakohtaisesta) uupumuksesta. Aihe kosketti minua tietenkin niin paljon, että omat kokemukset vilisi silmissä, kuin filminauha. Tunteet nousi pintaan. Teimme illan aikana pari meditaatioharjoitusta, ja molemmilla kerroilla kyyneleet kirposi silmiin. Tuli tukala olo. Ajatukset poukkoili, meinasin jopa lähteä kesken illan pois. Onneksi en kuitenkaan lähtenyt. Olen viime aikoina eri hetkinä huomannut […]

Kuusi päivää. Kuusi päivää olen voinut hyvin. Kuuteen päivään mua ei ole tippaakaan ahdistanut. Kuuteen päivään en ole tarvinnut rauhoittavia. Olen pystynyt saamaan tunnekosketusta ihan normaaleihin asioihin, kuten vaikkapa lauantain supermarketostoksiin. Tai siihen, kun aurinko paistaa. Se on nostattanut hymyn kasvoille. Tänään myös hakemani latte tuntui joltain. Olen tuntenut oloni enemmän minuksi, eheäksi, energiseksi, iloiseksi […]

Aamulla heräsin taas tyhjyyden tunteeseen. Kun ei vaan tunnu yhtään miltään. Vaikka miettisin jotain mukavaa, (mitä vaikkapa alkava päivä tuo tullessaan) niin ei – en vaan tahdo tavoittaa ilon tunnetta. Kävin Annen kanssa Lilla Robertsissa aamiaisella ja olin aamulla pitkästä aikaa vähän dissosioitunut. Musta tuntui siltä, että puheen tuottaminenkin oli haastavaa. Aivan kuin en olisi täällä. Ahdistusta. […]

Koska mun tekisi mieli niin kauheasti kirjoittaa tästä tyhjyydestä, elämän epäreiluudesta, yksinäisyydestä, sydänsuruista, ahdistuksesta, masennuksesta, uupumuksesta, lamaantuneisuudesta, stressiä ja huolta tuottavista asioista sekä (juuri nyt tämän hetkisen) elämäni punaisen langan puuttumisesta jne. Niin kirjoitankin tänään sen sijaan vasta-ajatuksina – jotain hyvää.     Kiitollisuuden aiheita elämässä on aina, vaikka tämän sumean tumman pilven takaa niitä onkin […]

Tunnetilasta toiseen. Sitä tämä elämäni nyt on. Aallokkoa. Ylös, alas. Valosta pimeään ja takaisin valoon.. ja taas pimeään. Mutta toivottavasti pysyttäisiin pääasiassa siellä valossa kuitenkin. Ja lauantaina pysyttiin! Lauantai oli u p e a. Se oli mun virallinen syntymäpäiväni ja silloin myös synttäreitäni juhlittiin, päivä oli todella onnistunut. Se jää lämpimänä ja hyvänä muistona sydämeeni. Usein jos […]