Pieni oivallus keskiviikkoosi – kuuntele sydäntäsi

Kaupallinen yhteistyö: Hidasta elämää

Päivän pieni suuri oivallus on Anna Taipaleen Sydänjuttu -kirjasta. Avain onneen voi olla niinkin yksinkertainen kuin itsensä kuunteleminen. Yksinkertaiselta kuulostava asia, mutta käytännössä saattaa vaatia harjoittelua ja ennenkaikkea pysähtymistä. Itsensä kuuntelu on tärkeää, sillä elämämme tärkein suhde on suhde itseemme. Voidakseen hyvin, ja voidakseen tuoda muille onnea ja iloa, on oltava itsensä kanssa balanssissa. On oltava ensin itse onnellinen.

Kuuntele sydäntäsi, se kyllä tietää, mitä tarvitset ja mikä tekee sinulle hyvää.

Toisten mielipiteet, odotukset, omat pinttyneet uskomukset ja yhteiskunnan asettamat paineet saattavat haudata alleen sen oman äänen. Itsensä kuunteleminen unohtuu, kun puskee arjen läpi selviytymismoodissa, tai ajattelee virheellisesti, että itsensä kuunteleminen on itsekästä. Jos elämä porskuttaa menemään sujuvasti, ei asiaa ehkä tule ajatelleeksi. Vasta sitten, kun on väsynyt, uupunut ja on paha olla, alkaa miettimään, missä on mennyt vikaan. Missä kohtaa eksyi polulta.Kun tulee tunne, että on eksynyt polulta, kuuntele itseäsi. Mitä kaipaat elämältäsi kaikkein eniten? Mikä tekee sinut onnelliseksi,ja mikä taas onnettomaksi? Teetkä asioita vääristä syistä ja itseäsi väsyttäen? Sano enemmän ei niille asioille, jotka eivät tunnu oikealta. Sano rohkeammin kyllä niille asioille, jotka tuntuvat hyvältä. Itse ainakin huomaan tekeväni paljon asioita, jotka eivät tee minulle hyvää, mutta teen niitä silti tottumuksesta, velvollisuudentunteesta tai muiden miellyttämiseksi.

Itsensä kuuntelu vaatii pysähtymistä ja aikaa. Se vaatii myös irti päästämistä. Se vaatii epämukavuusalueelle astumista. Kun toisten miellyttäminen on niin automaattista, vaatii uskallusta sanoa ei. Kun polulta on eksynyt, ei matka itsensä kuuntelemiseen ole nopea tai helppo, mutta sen aloittaminen vaatii vain pienen hetken omien ajatusten kanssa. Apua on myös lempeästä kirjallisuudesta ja luonnossa kulkemisesta. Aloita vaikka lukemalla Anna Taipaleen artikkeli Ei on uusi joo: se tekee tilaa niille asioille ja ihmisille, joiden kanssa on hyvä olla. Luitko jo jutun, jonka kirjoitin helmikuussa oman ajan tärkeydestä ja itsensä kuuntelemisesta.

Jos nämä ajatukset tuntuvat kiinnostavilta, niin ihanan Sydänjuttu -kirjan voi tilata Hidasta elämää-puodista.

Lempeää keskiviikkoa! Millainen balanssi sulla on tällä hetkellä itsesi kanssa?

*sisältää mainoslinkkejä Hidasta elämää verkkokauppaan

*kirja saatu

Hyvinvointi Kirjat Ajattelin tänään Syvällistä

Päivän asu – musta mekko tyttöjen illassa

Täytin viime viikolla 37. 37-vuotiaan ei (luojan kiitos) tarvitse juhlia tanssimalla pöydillä pilkkuun saakka, mutta juhlistin uutta ikävuotta viikonloppuna pienimuotoisella tyttöjen illalla. Ihana siskoni varasi meille hotellin, kävimme VENNissä syömässä ja skoolaamassa, ja jatkoille päädyimme hieman hämärän tyypin Jaskan pubiin. Päälle halusin laittaa Zizzin mustan mekon, vaikka se ei ollut maaliskuun kapselissani. Tarkempia kapselikokemuksiani ensimmäisestä kuukaudesta kirjoittelen kuukauden päätyttyä.

Ikävästä flunssasta huolimatta pieni irtiotto teki oikein hyvää! Katsetta ei siis kannata kiinnittää riutuneeseen olemukseen, vaan kivaan Zizzin mekkoon. Musta mekko on mielestäni hauska. Tykkään siitä, että ohut kangas kuultaa läpi hihoissa ja helmassa. Maksimekkoja ei kaapistani montaa löydy, ja hieman mietin, lyhentääkö pitkä mekko minua entisestään. Tämä mekko on kuitenkin samalla sekä lyhyt että pitkä. Siitä puuttuu siksi se maksimekon ”massiivisuus”.

Asusteeksi sopisi varmasti joku kiva riipus, mutta tällä kertaa menin koruttomalla tyylillä. Ainoa väripilkku asussa on pirteät mintunväriset kynnet. Bad hair day:n yritin selättää sipaisemalla hiukset ponnarille. Onneksi flunssa alkaa olla voiton puolella, vaikka viikonloppuna olisi ollut parempi vielä levätä. En kuitenkaan halunnut jättää juhlia välistä. Oli juuri sopivassa määrin kivaa. Tarpeeksi rauhallista menoa keski-ikäistyvälle flunssapotilaalle 😀

Mitä tykkäät mekosta? Maksimekot lyhyellä – uhka vai mahdollisuus?Kuvat: Hanna 

Jatkot Jaskan pubissa lähtivät kyllä ihan käsistä, sillä Jaska osoittautuikin aika hurjaksi tyypiksi. Useiden drinkkien jälkeen Jaska häipyi, ja lukitsi meidät pubiinsa. Hämärässä kellarissa yritimme sitten epätoivoisesti selvittää, mitä se Jaska oikein oli touhunnut, ja miten pääsisimme kellarista ulos. Aikaa oli nimittäin vain tunti. Jotain pahaa oli tulossa…

Tällä kertaa kävi niin, että ovela salapoliisijoukkomme ei onnistunut pakenemaan pubista ajoissa. Onneksi olemme kuitenkin kaikki vielä hengissä, sillä ystävällinen Mysteerin henkilökunta tuli päästämään meidät pakohuoneesta. Hieman harmittaa, sillä paljosta pako ei jäänyt kiinni. Melkein jo tunsimme raikkaan ulkoilman kasvoillamme.

Miten sun viikonloppu meni? Oletko pakohuoneiden ystävä? Onko joku onnistunut pakenemaan Jaskan pubista?

Mainiota maanantaita! Koska asuja on toivottu, niin ajattelin kerätä alkuvuoden asut yhteen postaukseen, ja saatanpa heittää ilmoille pienen arvonnankin 😉 Pysy siis kuulolla!

Muoti Päivän tyyli