Liikunta tökkii? Pakko ryhdistäytyä
Meitä kuvattiin blogia varten. Edellisenä iltana koin elämäni suurimman vaatekriisin. Mitä päälle kuvauksiin? Näytin kaikissa vaatteissa kamalalta. TUNSIN itseni lihavaksi, pullahtaneeksi ja turvonneeksi.
Ensin tunnustuksia:
– Aikoinaan olin superlaiska liikkuja: kyllähän autoon ja takaisin riittäisi liikunnaksi.
– Olen aina ollut herkuttelija: pullia, jäätelöä, karkkeja, tummaa suklaata on mennyt enemmän kuin ”laki sallii”.
– Lähes olemattomasta liikunnasta ja herkutteluista huolimatta pysyin sutjakassa kuosissa.
– Tämän kesän loma meni minimiliikunnalla. Helteellä ei huvittanut sali, ei sauvakävely ja ajatus nopeasta pyörälenkistä sai hien pintaan – ja pyörä jäi vajaan, ja minä sohvalle lukemaan.

Ja sitten seuraus:
– Olen lähes koko aikuisikäni ollut samaa vaatekokoa. Vain raskausaikana en mahtunut minulle normaalin vaatekoon vermeisiin.
– Aloitin aikoinaan liikunnan ”pakon edessä”: selkä sanoi suhteensa irti. Tästä on yli 20 vuotta. Sen jälkeen olen harrastanut liikuntaa vaihtelevalla menestyksellä: välillä 4-5 kertaa viikossa, välillä kerran viikossa. Ja kuten tuossa hetki sitten tunnustin, kesäloma meni lähinnä muuta häärien kuin liikuntaa harrastaen (Ainahan voi sitä hellettä syyttää?)

Entäs sitten:
– Pakko on tunnustaa, että kesä on tehnyt ”tuhojaan” kropassani: olen turvoksissa jne. Syynä ei ole oluen juonti (en juo lainkaan olutta), ei samppanjan nauttiminen (kaiken kaikkiaan olen aika huono nauttimaan alkoholijuomia: voi mennä viikkoja ilman vettä väkevämpää). Sitä vastoin herkkuja on tullut popsittua. Ja tämä tietysti kostautuu varsinkin, kun liikunta oli niin vähäistä.
– Vaikka olen tietyllä tavalla kehopositiivinen: ei kaikkien tarvitse painaa 55 kiloa ja olla kokoa 36, en viihdy tässä olotilassa, turvonneena. Ja se on mielestäni tärkeää, viihtyykö ihminen siinä olotilassa, siinä koossa kuin on.
– Iän myötä aineenvaihdunta hidastuu. Nyt sen tuntee kropassa.

Tästä eteenpäin:
– Lauantaiaamuna suuntasin (=pakotin itseni) salille, tänään on hot yin jooga ja maanantaina onkin liikuntaseuran ilmoittautumispäivä. Tästä se taas alkaa. Normaalirytmi: kuntosalia, gymstickiä, hot yin joogaa, sauvakävelyä (4 kilon vastuksilla) – ja nyt kiinnostelisi kokeilla kuntonyrkkeilyä. Ja pyörän kaivan taas uudestaan esille.
– Herkuttelu siirtyi nyt minimivaihteelle. En kiellä itseltäni sitä, mutta ei kai sitä tarvitse joka päivä herkutella.
– On pakko ottaa itseäni niskasta, jotta pääsen taas normaalikokoiseksi.
Mitenkäs sinulla on mennyt liikunnan kanssas, vähenikö vai lisääntyikö liikunta kesällä?
Ja miten sitten kävi kuvausvaatekriisin? Puin päälleni uuden nahkamekkoni. Kuvia näette myöhemmin.
Kaisa