Mikä ihmeen pakollinen kielikylpy tässä maassa on menossa?

Anteeksi nyt vaan, mutta miksi me yhtäkkiä olemme alkaneet aliarvostaa omaa kieltämme. En voi nauramatta lukea tiedotetta, jossa suomalainen, omaa suomalaisuuttaan korostava vaatevalmistaja lähestyy minua tiedotteella englanniksi. Kutsuu katsomaan uutta mallistoaan keskikaupungille, Helsinkiin. Jäin ihmettelemään mitä lisäarvoa tämä kielivalinta yritykselle tuo, etenkin kun kohderyhmä on suomalainen?

En ihan keksi. Kyllä samalla vaivalla varmaankin olisi saatu aikaan myös suomenkielinen infopläjäys. Jäin miettimään puhutaanko tilaisuudessakin vain englantia? Siis me suomalaiset puhuisimmekin vierasta kieltä keskenämme? Ei nyt ihan aukea asia.

Ärsyynnyn myös kielisotkusta eli kun suomenkielisessä tekstissä vilahtelee englanninkielisiä sanoja. Tai että lehdessä otsikot ovat englanniksi ja muu teksti suomeksi. Se on kuulema ihan ok, sanoi kielenhuoltaja keväällä koulutuksessa. Kehitystä ei voi kuulema jarruttaa, eikä pitäisikään. Ärripurrina olen päättänyt lyödä ainakin tässä asiassa kapuloita  rattaisiin.

En innostu siitäkään, ettei kahviloissa tai ravintoloissa palvella suomeksi. Olen varmaankin äärikalkkis, mutta mielestäni maassa maan tavalla. Ei voida olettaa, että koko  kansa osaa englantia. Tätä jäin miettimään, kun iäkäs tuttavarouva kertoi, että olisi  halunnut syödä ja ottaa lasin kuplivaa ravintolassa.

Ei onnistunut, sillä yhteistä kieltä ei löytynyt ja rouva olisi halunnut tietää muutaman raaka-aineen ruuasta. Suomen ja ruotsin taito ei riittänyt selvittämään asiaa, ruokalistatkin olivat vain englanniksi.

Toki tällainen kielivalinta on hyvä keino karsia asiakaskunta mieleisekseen. Yrittäjähän itse päättää mitä, miten ja kenelle hän viestii ja markkinoi. Ja asiakas sitten valitsee, sopiiko se hänelle.

Mitä mieltä olette? Onko ihan ok, ettei palvelubisneksessä asiakas enää selviä suomenkielellä?

Sini