Teatterivinkkejä
Tänä syksynä Helsingin Kaupunginteatteri tarjoaa meille katsojille monipuolista ohjelmaa. Priscilla-musikaali vetää täysiä katsomoita illasta toiseen. Tässä postauksessa lisää teatterivinkkejä, jotta voit poimia sinua kiinnostavat katsottavat.
Vaarallisia suhteita
Christopher Hamptonin Vaarallisia suhteita -klassikkonäytelmää on saanut aivan uuden otteen ja tyylin Leea Klemolan ja Rosa-Maria Perän käsittelyssä.
Helsingin Kaupunginteatterin Studio Pasilassa esitettävässä versiossa tapahtumat sijoittuvat teatteriin, jossa juonitellaan ja taistellaan vallasta aivan uskomattomalla tavalla. Näytelmän teatterin sponsorina on kirkko, joten tuleva näytelmä pohjautuu Vanhaan testamenttiin. Riitta Havukaisen esittämä Raili Wahlman on mestariluokan juonittelija, joka haluaa valita Saatanaksi Rauno de Tourvellin (Antti Virmavirta). Eihän se tietenkään niin helposti käy, joten Railin on otettava kaikki keinot käyttöön sekä Raunoa että teatterinjohtaja Ritva Mertasta (Merja Larivaara) vastaan.
Anna-Elina Lyytikäisen ohjauksessa näyttelijät saavat panna kaikkensa peliin. Jeesusta näyttelevä näyttelijä Seppo Volanen (Mikko Virtanen) saa kävellä selibaattikoppinsa seinillä ja muutenkin näyttää kovaa kuntoaan.
Näytelmän suvereenit tähdet ovat Merja Larivaara ja Riitta Havukainen.
Näytelmän alussa vähän ”nikottelin” tekstin kanssa, mutta sitten raamatullisen ja kaksimielisyyden sekoittamiseen tottui, ja teksti alkoi naurattaa. Tosin kurtistelin kulmiani kiroilulle, joka oli mielestäni jo itsetarkoitus, ei vain tehokeino.
Vaarallisia suhteita on hulvaton, viihdyttävä ja jopa provosoiva.
Minä valitsin sinut
Laura Lehtolan ja Milja Sarkolan Minä valitsin sinut näytelmä alkaa 2000-luvun alkupuolelta, jolloin kirjailijanalku Saara (Wenla Reimaluoto) saa kimppakämppäkaverikseen hillityn, maalta muuttaneen opiskelijan Elisan (Misa Lommi). Vähitellen nuoret naiset rakastuvat toisiinsa.
Näytelmässä peilataan 2000-luvun alun suhdetta samaa sukupuolta olevien pariutumiseen. Siitä ei puhuta, ei tulla ”kaapista”, vaan kaikesta pitää vaieta.
Vuosien saatossa Saarasta ja Elisasta tulee pari. Saara synnyttää lapsen. Parin arjen pyörityksestä huolehtii enenevässä määrin Elisa, kun Saara taas on boheemi taitelijasielu.
Näytelmässä vuosikymmenet vaihtuvat. Vuosien kuluessa yhteiskunnan asenteet ovat tulleet salliviksi. Saman sukupuolen parit ovat arkea.
Mutta mitä tapahtuu, kun tutkija Antti (Pyry Nikkilä) haluaa haastatella Saaraa?
Näytelmän jälkeen oli mielenkiintoista muistella, miten asenteet tosiaan ovat muuttuneet parissakymmenessä vuodessa.
Milja Sarkolan ohjaama näytelmä on teatteria parhaimmillaan: taitavasti tehty. Se saa katsojan ajattelemaan omia asenteitaan ja suhtautumistaan samaa sukupuolta olevien rakkauteen.
Molemmat pääosan esittäjät Wenla Reimaluoto ja Misa Lommi näyttelevät uskottavasti. Elisan vanhempia näyttelevät Kaisa Torkkel ja Unto Nuora ovat hykerryttäviä.
Kultalampi
Kultalampi on tuttu elokuvana, mutta nyt sen voi nähdä Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä.
Ethel (Heidi Herala) ja Norman (Juhani Laitala) ovat olleet pitkään naimisissa. Normanin muisti ei ole enää entisensä. Mies viihtyy vain sisätiloissa. Perheen aikuinen tytär (Emilia Sinisalo) ei ole naimisissa, vaan miesystävät vaihtuvat. Vanhempien ja tyttären välit ovat hieman etäiset.
Ethel ja Norman viettävät kesää Kultalammella. Siellä on tarkoitus juhlia Normanin 80-vuotissyntymäpäivää, jonne odotetaan myös tytärtä ja hänen uutta miesystäväänsä (Sauli Suonpää). Mukana on myös miesystävän Bill jr -poika (katsomassani esityksessä Kuura Rossi).
Syntymäpäivän jälkeen tytär kysyy, saisiko Bill jr viettää kesää Ethelin ja Normanin luona. Billin myötä Norman saa taas elämästä kiinni. Nuori poika saa Normanin jälleen innostumaan kalastuksesta. Myös suhde tyttäreen saa uuden suunnan.
Heidi Herala on omiaan toimeliaana Ethelinä. Juhani Laitalan vähäeleistä ja koskettavaa näyttelemistä on ilo seurata.
Kaisa