Syksyn teatteritapaus: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin
Kansallisteatterin Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin tuo katsomoon sellaisiakin katsojia, jotka eivät muuten avaisi teattereiden ovia. Se on tämän syksyn teatteritapaus.
Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin
Kansallisteatterin Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin -näytelmä pohjautuu Ujuni Ahmedin elämään. Pohjana on Ujunin ja Elina Hirvosen kirja, jonka WSOY julkaisi viime vuonna.
Ujuni Ahmed muutti pienenä lapsena perheensä kanssa Somaliasta Suomeen. Hän kävi viikonloppuisin koraanikoulua, jossa Ujuni ja monet muut tytöt joutuivat sietämään fyysistä väkivaltaa vain siksi, että olivat asioista eri mieltä. Iän myötä Ujuni alkoi kyseenalaistamaan monia oman yhteisönsä tapoja. Hän kritisoi, miksi pojille annetaan erilaisia vapauksia tyttöihin verrattuna. Tytöt eivät saaneet tuottaa häpeää perheelleen tai suvulleen käyttäytymällä ”väärin”.
Ujuni hämmästeli, miten 40 vuotta aikaisemmin naiset olivat saaneet pukeutua haluamallaan tavalla myös Somaliassa. Heillä oli selvästi vapaampaa kuin 1990-luvun alun sisällissodan jälkeen.
Pienestä pitäen Ujuni on tiedostanut olevansa muukalainen, erilainen kuin muut luokkakaverit. Muukalaisuus kehitti häpeän juuria kohtaan ja teki Ujunista juurettoman.
Ujunista tulee ihmisoikeusaktivisti, joka mm. vastustaa tyttöjen sukuelinten silpomista.
Ujuni Ahmedin henkilökohtainen tarina on saanut näytelmän muodon Satu Linnapuomin dramatisoinnin ja ohjauksen myötä.
Nuorta Ujunia näyttelee Sifiya Abukar ja aikuista Emilia Neuvonen. Ujunin äidin roolissa nähdään Elssa Antikainen.
Näytelmän lavastuksesta vastaa Tinja Salmi, joka on saanut näyttämön muuttumaan koraanikoulusta metrovaunuksi ja tyttöjen taloksi.
Näytelmän tarina on vahva, mutta sitä on myös tulkinta. Vaikka näytelmä käsittelee synkkiäkin aiheita, näytelmä ei ahdista. Toivo paremmasta elää, että tytöillä on oikeus omiin unelmiin, koskemattomuuteen ja ajatuksiin.
Olen hyvin vaikuttunut Kansallisteatterin näyelmästä. Tytöille,jotka ajattelevat olevansa yksin on hyvä ja ajankohtainen valinta, jolla varmaan saadaan katsojiksi myös sellaisia, jotka eivät ehkä muuten astuisi teattereiden ovista sisään.
Näytelmä pani katsojat ajattelemaan myös omaa suhtautumistaan ja käyttäytymistään. Ehkä meillä vielä on toivoa.
Kaisa