Hengästyttävän vauhdikas Jäniksen vuosi
Kansallisteatterin Jäniksen vuosi pureutuu loppuunpalaneen miehen sielunmaisemaan.
Jäniksen vuosi pohjautuu Arto Paasilinnan samannimiseen kirjaan. Kristian Smedsin ohjauksessa kunnioitetaan alkuperäistä tekstiä (pienillä nykyajan lisäyksillä), mutta toteutustapa poikkeaa perinteisestä näytelmästä.
Näyttämöllä on vain viisi näyttelijää. Vatasta, loppuunpalanutta toimittajaa näyttelee Tommi Korpela. Jäniksenä loikkii Marja Salo. Muissa rooleissa nähdään Sari Puumalainen, Juha Varis ja Heikki Pitkänen. He hoitavat kaikki muut roolit juoposta nimismieheen, mummosta vaimoon jne. – eikä sukupuoli määritä, kuka esittää naista tai miestä.
Esitys alkaa jo siitä, kun yleisöä vasta saapuu teatteriin. Videokuvaaja ja Marja Salo jäniksenä vipeltävät lämpiössä ja katsomossa pyytämässä ihmisiä ilmeilemään tai jututtamassa katsojia. Tämä meno jatkuu vielä silloinkin, kun näytelmän pitäisi alkaa. Marja Salo kiipeilee ja loikkii kaiteilla, penkkirivien väleissä jne.
Kun näytelmä vihdoin alkaa, alku on vauhdikasta ja äänekästä – jopa huutamista. Välillä katsomossa suorastaan hengästyttää tuo meno.
Väliajan jälkeen näytelmän rytmi muuttuu, seestyy, ja siihen tulee erilainen henki. Videokuvaus korostaa roolihahmon tunteita, kun jokainen pienikin ele, henkäys, silmien liike ja sierainten värähtely näkyvät jättikokoisella valkokankaalla.
Kaikki näyttelijäsuoritukset ovat laatuluokkaa, taattua työtä. En voinut kuin ihailla Marja Salon energisyyttä, kuntoa ja eläytymistä.
Tommi Korpela tekee Vatasesta uskottavan. Taattua, vaivatonta Tommi Korpelaa. Vai oletteko koskaan nähneet hänen epäonnistuneen lavalla? Minä en ainakaan ole.
Sari Puumalaisen vaimo teki suuren vaikutuksen. Samoin hänen esittämänsä humalainen on suorastaan hykerryttävä ja aidonoloinen ihan pieniä yksityiskohtia myöten.
Heikki Pitkänen ja Juha Varis tekevät loistavaa työtä monissa rooleissaan.
Kati Lukan suunnittelema lavastus toimii hyvin. Jättikokoinen Kekkonen on loistava idea, samoin saunan toteutus.
Jos ennen varsinaisen näytelmän alkua olevaa osuutta olisi nipistetty paljon lyhyemmäksi, esitys olisi ollut kolmetuntista napakampi.
Tämän näytelmän aikana myös yleisö laitetaan osallistumaan esitykseen joko ennen varsinaisen näytelmän alkua tai sen aikana. Sellaiseen suhtaudun hyvinkin ristiriitaisesti. Kaikki eivät halua, että heitä kuvataan ja naama näkyy lavan jättiskriiniltä.
Kaikkien roolisuorituksista annan 5 / 5 pistettä, kun taas kokonaisuudelle 3,5 / 5. Miinusta tulee ylipitkästä alusta, huutamisesta ja kestosta.
Kaisa
Jäniksen vuosi -näytelmän esitykset voit tsekata Kansallisteatterin sivuilta,
Sinua voisi kiinnostaa myös Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin -näytelmä