Teatteriarvio: Jenny Hill ja hyvästi beige elämä
Mainos / lippu saatu / Helsingin Kaupunginteatteri
Minna Rytisalon Jenny Hill -romaani Henna Piirron dramatisoimana toimii hyvin myös näytelmänä.
Hissukasmainen Jenni (Sari Haapamäki) on aina laittanut itsensä ja omat tarpeensa taka-alalle ja asettanut miehensä ja lapset etusijalle. Jennin mies (Rauno Ahonen) on vuosia pettänyt vaimoaan. Lopulta Jenni saa tarpeekseen ja muuttaa pois yhteisestä kodista kantakaupungissa olevaan pikkuruiseen asuntoon. Jennistä tulee Jenny Hill, joka löytää ”oman äänensä”, tahtonsa ja itsenäisyytensä. Hän jättää hyvästit beigelle elämälle ja päästää värit ja elämänilon elämäänsä. Suomessa (ja monissa muissakin maissa) on valtava määrä jennimäisiä naisia, jotka eivät halua tuoda itseään esille, haluavat sulautua massaan tai seinään.
Liisa Mustosen ohjauksessa Helsingin Kaupunginteatterin Jenny Hillin on kupliva draamakomedia, joka on Jennyn kasvutarina. Sari Haapamäki sopii hyvin hissukasmaisen Jennin rooliin, josta vähitellen kasvaa itsenäinen ja vahva Jenny Hill.
Rauno Ahonen soljahtaa hyvin Jennyn miehen rooliin.
Merja Larivaara, Aino Seppo, Ursula Salo ja Vappu Nalbantoglu urakoivat eri satuhahmoina, ystävinä yms. ja valavat uskoa ja itseluottamusta Jennyyn.
Jenny Hill on mielenkiintoinen draamakomedia naisen asemasta ja kasvusta. Toteutustapa antaa aiheella sopivaa kepeyttä. Näytelmä tarjoaa katsojalle ajattelemista, naurua, iloa ja sopivaa viihdettä olematta tyhjänpäiväinen.
Kaisa