Nuukuurenmuseo – Onko se sinulle tuttu?
Nuukuurenmuseo? Mitä ihmettä. Näin ajattelimme, kun kurvasimme valtatieltä Laihialle. Missäpä muuallakaan Nuukuuren museo voisi olla kuin Laihialla, joka on tunnettu nuukuudestaan.
Olimme ystäväni Tiinan kanssa round tripillä. Kun olimme ajamassa Tampereelta kohti Vaasaa, Laihian kohdalla ystäväni totesi, että käydään katsomassa, miltä Laihia näyttää. Sitten näimme kyltin, jossa luki Nuukuurenmuseo. Se kuulosti niin huvittavalta, että pakkohan sitä oli mennä katsomaan.
Nuukuurenmuseo ei kylteillä komeile.
Laihialla nuukuus tarkoittaa, että tavarat käytetään loppuun eikä rahaa haaskata turhuuksiin, kuten uusiin tuotteisiin.
Nuukuurenmuseo on pikkuruinen tölli, mäkitupa, jonka uskotaan olevan 1700-luvulta. Mäkituvassa on kaksi pientä huonetta ja yläkerta. Tässä pienessä mökissä on asunut 10-henkinen perhe. Siinä ei ole kellään perheenjäsenellä ollut ns. omaa tilaa, saati omaa huonetta. Mäkituvan kamarin ”tapetteina” on käytetty sanomalehtien sivuja, ja hirsien välit on täytetty sammaleella.
Nuukuurenmuseo on aikoinaan ollut mäkitupa, jossa on asunut 10-henkinen perhe.
Nuukuurenmuseossa oli nähtävänä loppuunkäytettyjä vaatteita, työkaluja, huumorilla sävytettyjä puolikkaita kuppeja, Laihian markka (”venynyt, koska kaksi laihialaista oli tarttunut siihen yhtä aikaa”) yms.
Laihialainen kukkaro on laiha.
Laihialaiseen lämpömittariin on maalattu ”sopiva lämpötila” – eipähän tarvitse enempää lämmittää.
Nuukuurenmuseon seinät on peitetty sanomalehdillä, kuten ennen tehtiin, kun rahaa ei ollut ja haluttiin muutakin paljaat hirsiseinät.
Oli mielenkiintoista nähdä, miten pienessä töllissä iso perhe (10 henkilöä) on asunut muutama vuosisata sitten. Nykymittapuun mukaan mäkituvan kokoinen kesämökkikin olisi vähintään pienehkö. Tottahan toki myös tavaroiden katselu oli kiinnostavaa.Museon kanssa samassa pihapiirissä on iso pohjalaistalo, Rapila (kai pitäisi sanoa komia talo), jossa toimii kotiseutumuseo. Rapilan talo on sijainnut tuolla paikalla aina valmistumisestaan saakka vuodesta 1827.
Rapila on ollut vauras tila, sen näkee kaikesta: mm. talon koosta, maalatuista, kukkakuvioiduista seinistä.
Tämä pyörä on kuulunut 1870-luvulla syntyneelle, laihialaiselle Aleksei Mirtofanoffille. Pyörän ”kumeina” köydet.
Kotiseutumuseossa on noin 5000 esinettä. Rakennuksia on 16, joista vanhin on vilja-aitta vuodelta 1731.Tultaessa museoon näimme heti todella vanhan polkupyörän. Se on kuulemma vuonna 1870-luvulla syntyneelle, laihialaiselle Aleksei Mitrofanoffille. Myöhemmin hän muutti sukunimensä Mitroksi ja hänestä tuli menestynyt liikemies.
Talon tupa on iso ja täynnä katsottavaa. Alakerrassa on myös isännän huone, josta löytyy isännälle rakkaan ja vahvan hevosen pää.
Pihapiiristä löytyy myös kahvila, jonne kannattaa ainakin kurkistaa, sillä näyttävä kokoelma Arabian kahvikuppeja.
Kahvilassa on satojen Arabia-kahvikuppien kokoelma. Niistä oli mielenkiintoista bongata lapsuudesta tuttuja kuppeja.
Sisäänpääsy molempiin museoihin on yhteensä 5 euroa.
Jos liikut Laihian läheisyydessä etkä ole käynyt Nuukuurenmuseossa tai Laihian kotiseutumuseossa, ota pieni hetki ja piipahda tuolla. Jostain syystä me tulimme siellä hyvälle tuulelle. Museon porukka tekee työtään sydämellä.
Laihian Nuukuurenmuseo ja kotiseutumuseo -video
Kaisa
Lue myös round trippimme muista kohteista:
