Mitä kysymystä et haluaisi kuulla?

”Ootko treenannu sikana pohkeita ku on niin mahtavat?” ”Oletko ajatellut laihduttaa?” ”Onko sulla jo vaihdevuodet?” Pyysin viime vuoden lopulla facebook-ystäviäni listaamaan kysymyksiä, joita he eivät halua kuulla. Kun luin niitä, hämmästelin, mitä kaikkea ihmiset voivat udella toisilta.

Olin jo välillä unohtanut tämän kyselyni ja ne vastaukset. Asia muistui mieleeni, kun viime viikolla sain jälleen kysymyksen, jota en itse voisi kysyä keneltäkään vastaavassa tilanteessa olevalta enkä halua kuulla tätä: ”Tapailetko ketään miestä tai seurusteletko?” Ensimmäisen kerran minulta kysyttiin tuollaista vajaa puoli vuotta mieheni kuolemasta – ja sen jälkeen lukuisia kertoja, lähes kuukausittain. Sanon suoraan: minusta tuo on epähienoa, tungettelevaa. Tuo asia ei kuulu näille kyselijöille. Kaikkein hulluinta on, että jotkut ovat kyselleet tätä jo monta kertaa eivätkä ole oppineet yhdestä vastauksestani.

 

Tässä vielä lisää kysymyksiä, joita face-ystäväni listasivat:

Koska te meette kihloihin (ulkopuolinen kosinta on nolo).

Onko sulla jo vaihdevuodet?

Joko käytät tenoja?

Miten sä olet yhtäkkiä noin vanhentunu?

Kuinkas sun vaihdevuodet? joka esitettiin minulle kuuluvalla äänellä ja kysyjä oli hekilö, jolta kysellään käyttäytymisneuvojakin. En ollut vielä tullut kaapista vaihdevuosiasiassa. Olisin voinut tappaa hänet.

Selkäsairaana ollessani yksi ventovieras kysyi minulta: ”Onko sulla peräpukamia? ”

Multa kysyttiin tänään, kauanko ”aion vielä lusia”. Koska satun pitämään työstäni, kysmys ei ollut ihan osuva. Kauanko ei ole pelkästään minun päätettävissäni, sen olen viime vuosien aikana oppinut. En osannut vastata, kun en tiedä, mitkä ovat fiilikset siinä vaiheessa, kun olisi ensimmäinen mahdollisuus jäädä eläkkeelle eli 63-vuotiaana.

Mua ärsyttää joskus miesten puolesta se, että niiden ulkonäköä voi vielä reteämmin arvostella: ”Jaaha, joko on sata kiloa rikki?” tai suoremmin ”Oletpa lihonut”. Hiusten lähtö on kans yks aihe. Siis jokainen kuitenkin tietää, että naisten painoa ei saisi arvostella, mutta miesten kohdalla tämä on jotenkin sallitumpaa. Tosin heillä on kyllä vasta-argumentitkin valmiina. Eräs tukeva sukulaismies vastaa näihin aina, että ”alle satakiloiset punnitaan neuvolassa” tai ”olen niin rikas, että tukkakin on aitoa nahkaa”. Mutta oon kuullut, että kyllä se silti sattuu.

Olen kyllä hämmästynyt joidenkin henkilöiden suorasukaisuudesta. Onko kyse ajattelemattomuudesta vai mistä?

Kaisa