Taidetta seinillämme
En koe olevani mikään taiteen keräilijä. Silti meillä on aika paljon taidetta seinillämme.
Töihin liittyy tärkeitä muistoja yhteisiltä vuosiltamme ja tietysti paljon tarinoita siitä, miten kulloinenkin esine tai teos on kotiimme tullut. Eikä kaikkia töitä ole hankintahetkellä niin kovin syvällisesti harkittu, jokin kumma kiihko vain on johtanut niiden ostamiseen.
Ei sijoitus
Meille taide ei ole ollut sijoitus, vaan jotakin sellaista, mistä kumpikin olemme sattuneet pitämään. Monet hankinnat ovat päähänpistoja, monet muistoja joltakin matkalta tai jostakin tapahtumasta.
Kerran ihastuimme aika suurikokoiseen maalaukseen. Emme kuitenkaan olleet ihan varmoja, onko meillä sille sopivaa seinää. Niinpä päätimme mennä hetkeksi kahvilaan miettimään ja pyysimme galleristia varaamaan teoksen meille tunniksi. Kun sitten palasimme määäräaikaan mennessä varmoina ostopäätöksestämme, siellä olikin toinen pariskunta, joka halusi ostaa taulun ja vain odotti, että emme palaisi.
Yhden työn ostin New Yorkista suoraan taiteilijalta. Työ oli juuri palautunut isosta näyttelystä ja hyvin pakattuna lojui ateljeen seinustalla. Asuimme silloin Washingtonissa ja halusin kuljettaa taulun kotiin lentokoneessa käsimatkatavarana.
Lentoemännät järkyttyivät kantamuksestani ja epäilivät, että minulla on jotakin hämäräperäistä paketissa. Sitä tutkailtiin melkoinen tovi ja minua moitittiin, että olin tuonut koneeseen liian ison paketin.
Mutta päivän viimeinen kone oli onneksi puolityhjä, henkilökunta lopulta jousti ja teos pääsi mukaani.
Villiinnyimme ostamaan on line- huutokaupasta tutun taiteilijan varhaisen työn
Vietnamissa ostimme naisen muotokuvan, joka vuosia myöhemmin osoittautui kansainvälisestikin mainetta niittäneen taiteilijan työksi.
Kerran vietimme perheen kanssa porukalla syntymäpäiviä ja villiinnyimme ostamaan on line- huutokaupasta tutun taiteilijan varhaisen työn. Huutokisassa pontta meille antoi isompi joukko kannustajia ja lämmin juhlatunnelma.
Yhdessä kesänäyttelyssä ihastuin isoon sinisävyiseen tauluun. Lähtiessämme galleriasta omistaja kysyi, mistä olimme erityisesti pitäneet.
– Juuri se taulu oli jo myyty! vastasin.
Kun galleristille selvisi, mistä taulusta pidin, hän kertoi säästäneensä sen itselleen, mutta tarjoutui myymään sen minulle.
Joissakin töissä hinta on ollut niin sopiva, että ei ole tarvinnut paljon miettiä, jotkut taas ovat ylittäneet kipurajan. Summia ei jälkikäteen muistella.
Tauluista kansio
Taide on yhteinen juttumme mieheni kanssa. Kierrämme näyttelyissä ja gallerioissa, vaellamme matkoilla museoissa.
Aikuiset lapsemme eivät juurikaan ole osallistuneet harrastukseemme, tuskin edes tietävät, kenen töitä seinillämme roikkuu.
Siksi olenkin laatinut töistä kansion, jossa ovat niiden tiedot ja johon olen kirjoittanut pieniä tarinoita kustakin taulusta.
Seuraavaksi aion vaivata perheenjäseniä.
Suunnitelmissani on valmistaa jonakin marraskuisena iltana perheelle hyvää syötävää.
Jälkiruoaksi tarjoamme pienen kotoisan taidekierroksen. Kierrämme huoneita taulun luota toiselle ja avaamme niihin liittyviä tarinoita.
Saa nähdä, minkälaisen vastaanoton tapahtumamme saa ja minkälaisia keskusteluja se perhepiirissä herättää.
Leena Karo