Kiviä taskussa 20 vuotta
Helsingin Kaupunginteatterin Kiviä taskussa -näytelmää on esitetty kunnioitettavat 20 vuotta. Ei ole kovin tavallista suomalaisessa teatterimaailmassa, että näytelmä menee vuosikymmeniä.
Kiviä taskussa hallitsee Suomen ennätystä: se on pisimpään esitetty kokoillan näytelmä. Esityskertojenkin mukaan sillä on ennätys hallussaan: 862 -ja lisää on tulossa. Vuosikausia näytelmää esitettiin Kaupunginteatterin Studio Pasilassa, mutta tänä vuonna sen esitykset siirrettiin Arena-näyttämölle. Lisäksi näytelmä on kiertänyt ”kaikki Suomen kaupungit”, kuten teatterinjohtaja Kari Arffman totesi 20-vuotisjuhlanäytöksessä.
Marie Jonesin kirjoittama Kiviä taskussa -näytelmä sijoittuu Irlantiin. Näytelmässä Charlie ja Jake (Martti Suosalo ja Mika Nuojua) ovat vähän luusereita, elämä ei ole ollut heille helppoa. Miehet menevät kotikonnuilla kuvattavan amerikkalaisen elokuvan avustajiksi. Kaikki ei kuitenkaan suju niin kuin he ovat luulleet.
Näytelmässä Suosalo ja Nuojua esittävät kaikki roolit, kuten keskiajalla käytetyssä mysteerio buffo -menetelmässä, jossa näyttelijä heittäytyy toiseen rooliin vain painotuksia ja rytmiä vaihtamalla. Suosalo ja Nuojua tekevät yhteensä 15 roolia.
Näytelmän on suomentanut Henri Kapulainen ja ohjannut Pentti Kotkaniemi.
Ilotulitusta
Kiviä taskussa on Suosalon ja Nuojuan juhlaa. On ilo istua katsomossa seuraamassa, miten he vaihtavat puheenrytmiä, murretta, miten pienillä tai suurilla käsien liikkeillä, olemattoman tukan heilautuksella he rakentavat kaikki 15 roolia. Se on todellista taituruutta.
Lavastus ja puvustus ovat pelkästettyjä. Lavasteena on vain muutama roudarin arkkumainen laatikko ja vaaterekki muutamine vaatteineen. Tosin niitä vaatteita ei juurikaan vaihdeta, ne ovat vain rekvisiittaa.
Olen nähnyt Kiviä taskussa -näytelmän neljä kertaa livenä ja kerran striimattuna. Ensimmäisen kerran näin sen toisessa illassa vuonna 2002. Vuosia myöhemmin kävin katsomassa sen toistamiseen. Nelisen viikkoa sitten tarjosin yhdelle ystävälleni synttärilahjana tämän esityksen. Tämän viikon maanantaina olin sitten 20-vuotisjuhlanäytöksen kutsuvieraana. Ja koronan aikaan katsoin esityksen Koronateatterin striimauksena.
Juttelin nelisen viikkoa sitten tuntemattomien naisten kanssa, jotka istuivat edessämme katsomossa. Toinen heistä oli seitsemättä kertaa katsomassa Kiviä taskussa ja toinen neljättä. Tuttavapiirissänikin löytyy ihmisiä, jotka ovat nähneet tämän monta kertaa – eli tässä mielessä en ole kummajainen. Jokin taika ja viehätys siinä näytelmässä on. Ennen kaikkea ihailen näyttelijöiden heittäytymistä, taitoa, kuntoa (hyvä esimerkki loppupuolen tanssikohtaus) ja esityksestä välittyvää riemua. Vaikka Martti Suosalo ja Mika Nuojua ovat esittäneet tätä 862 kertaa, heistä ei paista leipääntyminen, kyllästyminen. Päinvastoin.
Jos et vielä ole nähnyt Kiviä taskussa, varaa liput ja mene katsomaan.
Kaisa
Helsingin Kaupunginteatterin esityskalenteri