Taulun tarina
Ostin taulun. Taulun tarina on omalla tavallaan hauska, sillä sen myötä kohtasin ihmisen, jota en ollut nähnyt vuosiin.
Kutsu näyttelyyn
Loppuvuodesta sain kutsun hotelli Marskin galleriakäytävässä avautuvan näyttely avajaisiin. Tullessani tilaisuuteen Scandicin tiedotusjohtaja Johanna Uimonen halusi esitellä minut taitelijalle, joka totesi: ”Mehän tunnemmekin Kaisan kanssa.” Sekunnin murto-osan aivoni löivät tyhjää. Mies näytti tutulta, ja tiesin tietäväni hänet, mutta mistä yhteydestä. Ei ainakaan taidepiirteistä. Taitelija ilmeisesti näki ”putoamiseni” ja totesi: ”Anssi Ruokokoski. Olin Turolla suunnittelijana.” Aivan! Todellakin muistin sillä sekunnilla Anssi, jota en ollut nähnyt aikoihin, vuosikausiin. Anssi tosiaan suunnitteli Turon vaatteita. Tuohon aikaan Anssin sukunimi oli Tuupainen eikä hänellä silloin ollut viiksiä,
Anssi kertoi, että nykyisin hän on kuvataiteilija. Kuvataitelijaksi siirryttyään Anssi otti äitinsä sukunimen eli nyt hän on Ruokokoski.
Anssilla on persoonallinen taidetyyli, josta hän totesi:
”Teokset ovat keskellä kuvakenttää, symmetrisiä, herkkiä ja vahvoja, kuin potretteja akryylilevyn alla, ja samalla mieli vaistomaisesti yrittää selvittää mitä ne ovat.”
Taulut muistuttavat musteläiskiä, joita on 100 vuotta hyödynnetty tutkittaessa ihmisten persoonallisuuksia. Anssin teosten taustalla on vastaava menetelmä, symmetria, eräänlaisen kuvajaisen hyödyntäminen.
SE taulu
Katsoin Anssin näyttelyn ja katseeni kiinnittyi heti yhteen tauluun. Kierroksen päätteeksi kysyi Anssilta: ”Onko sinulla sellaisia punaisia tarroja?” Anssi totesi niiden olevan vielä takahuoneessa, koska näyttely ei ole vielä auki. Kysyin, olisiko mahdollista hakea niitä tarroja. Anssi kysyi hämmentyneenä: ”Ostatko jonkin taulun?” Totesin ostavani. Siitähän se ilo ja nauru repesi. Otimme tietysti kuvia ostotapahtumasta. Olinhan näyttelyn ensimmäinen ostaja.
Eli ostin alla olevan taulun, jolle Anssi oli antanut nimen D’ARt 54. M.
En saanut taulua mukaani, tietenkään, koska näyttely oli vasta alkamassa.
Sovin Anssin kanssa noudon näyttelyn purkupäiväksi. Kerroin Anssille, että laitan taulun ns. galleriakäytävääni. Sana kuulostaa hienommalta kuin onkaan eli kyse on käytävästä, jonka seinillä on muotialan taiteilijoiden töitä, joita vuosien aikana olen ostanut.
Taulu oli muutaman viikon paketoituna nojailemassa seinään odottamassa ripustusta. Pohdin vielä sijoituspaikkaa. Lopulta ystävien kanssa mallailtuamme päädyin siirtämään toisen taulun paikkaa, jolloin Anssin taulu pääsi siirretyn paikalle.
Pidän taulusta aivan valtavasti. Se on täysin erilainen kuin muut taulut. Liitän tämän blogipostaukseni printin taulun taakse, jotta siitä selviää taulun tarina.
Kaisa
Anssin töitä löytyy Taiko Art -taidenettikaupasta